tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kolmastoista luukku

Tänään oli Lucian päivä ja valittiin Lucia-neito ja Lucia-mummo. En ehtinyt katsomaan mitään kulkuetta, mikä harmittaa vähän, koska ne ovat niin hienoja. Olisi myös ollut hauska tietää, lauloiko se mummokin siellä pää täynnä kynttilöitä.

Ne kynttilät siinä juuri ihmetyttävätkin. Mietin aina, milloin Lucia-neidon hiukset syttyvät palamaan kesken laulun. Olen nähnyt vain pari kulkuetta, joissa neidolla on ollut oikeita kynttilöitä päässään, eikä niissä sattunut mitään. Mutta eikö se kuuma steariiní edes polta päänahkaa tippuessaan? Ei kai, tai sitten Luciat osaavat kärsiä hiljaa.

Joskus alakoulussa ruotsinopettaja kertoi Lucian tarinan. Lucia oli ollut kaunis nuori neito, jolla oli häikäisevän siniset silmät, 1300-luvun Italiassa. Eräs mies oli palavasti rakastunut hänen silmiinsä. Lucia ei kuitenkaan rakastanut miestä, joten hän kaivoi silmänsä irti kuopistaan, laittoi ne hopeavadille ja lähetti miehelle. Näin hänestä tuli sokeiden suojeluspyhimys.

Tarina kuulostaa ällöttävältä ja alakoululaisina saimmekin siitä paljon huumoria irti kavereiden kanssa. Ihmettelen edelleen Lucian motiiveita silmien irrottamiselle. Hänhän olisi voinut vain jättää miehen omaan arvoonsa ja jatkaa elämäänsä. Ehkä mies käyttäytyi ahdistavasti ja Lucia halusi vain päästä tästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Hän ei vain arvannut jäävänsä historiaan pyhitettynä draamakuningattarena.

2 kommenttia:

  1. Pyhän Lucian tarina on kyllä kolkko. Toivottavasti se ei ole totta vaan vain legendaa! :D

    Olin joskus aikanaan koulussa itsekin Lucia-neitona, mutta meillä oli tylsästi vaan sähkökynttilät. En kyllä tiedä, olisinko suostunut ottamaan oikeita kynttilöitä päähäni, vaikka olisi se ollut aika päheätä.

    - Milla

    VastaaPoista
  2. Hiukset olisi varmaan palaneet jos olisi ollut oikeat kynttilät :D mä en ainakaan osaa kävellä niin tasaisesti että voisin kävellä oikeat kynttilät päässäni käräyttämättä hiuksiani.

    VastaaPoista