Juhannusyön taikaa

Alkukesä kuluu aina niin nopeasti ja ennen kuin huomaakaan, on taas juhannus. Kokon polttamisen ja saunomisen lisäksi keskikesän juhlaan jännitystä tuovat juhannustaiat. Suurimmassa osassa niistä yritetään selvittää tulevan sulhasen tai morsiamen henkilöllisyys tai saada muuten vain naimaonnea. Taiat ovat vanhoja, joten niihin on syytä suhtautua pilke silmäkulmassa: Jos sinulta jo puoliso löytyy, voit testata taikojen avulla, onko hän varmasti se oikea. ;)

Kokeile näitä juhannusyönä (jos kehtaat):

• Katso kaivoon, lampeen tai lähteeseen, mieluiten alasti, ja näet tulevan puolisosi.
• Hyvän naimaonnen saat, jos kierittelet alastomana kasteisella niityllä.
• Laita sitomaton vihta tyynysi alle ja näet tulevan puolisosi yöllä sitovan sen.
• Juokse alasti saunasta tullessa ruisvainion ojia; yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan.
• Kierrä kolmikulmainen pelto kolmeen kertaan alasti: kolmannella kerralla tuleva elämänkumppanisi tulee vastaan.
• Kerää seitsemän erilaista kukkaa ja laita ne tyynysi alle, niin näet unessa tulevan sulhasesi.
• Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.
• Voit nähdä tulevan puolisosi, jos keskiyöllä kierrät saunan kolmesti ja katsot sitten ovesta sisään. Jos turvaudut saunatemppuun, varaa puolisolle jokin lahja, sillä muuten pahat voimat uhkaavat (puolisosi ei luultavasti ilahdu oven avaamisesta kesken löylyjen).
• Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka pääsee pian naimisiin.
• Aseta kaksi peiliä vastakkain ja katso toiseen niistä: näet toisesta peilistä tulevan puolisosi.
• Juokse juhannusaattona virsikirja kädessä seitsemän kertaa myötäpäivään pihan suurimman kiven ympäri. Palaa kivelle yöaikaan ja näet tulevan sulhasesi.

Itse en yleensä muista juhannusyönä näkemiäni unia, mutta ehkä tällä kertaa näen vilauksen tulevasta puolisostani. Asianhan voi varmistaa tekemällä niin monta taikaa kuin pystyy. Luulen kuitenkin, että peltojen sijaan kierrän tanssilattiaa, sillä olen menossa juhannustansseihin sekä perjantaina että lauantaina.

Toivotan aurinkoista juhannusta meille kaikille!

(taikojen lähde: Wikipedia) 

Saanko luvan?

Olin lauantaina lavatansseissa Valasrannan tanssilavalla ja hauskaa oli, kuten yleensä. Koska monien mielessä välkkyy nyt kuva heinäladossa polkkaavista Ansasta ja Taunosta, haluan vähän avata lavatanssien salattua nykyolemusta.

Perinteisesti tanssit ovat suurilla lavoilla lauantaisin, pienemmillä joskus jopa keskiviikkoisin. Lauantaissa on se hyvä puoli, että silloin on yleensä koko päivä aikaa valmistautua tansseihin. (jos ei ole, silloin ei mennä tanssimaan) Mekkoa valitessa ja hiuksia laittaessa tulee sellainen ihanan odottava fiilis, joka vain kasvaa matkalla lavalle. Auton radiossa soi tanssimusiikki ja tunnelma on kupliva: tänään pidetään hauskaa.

Musiikki onkin tansseissa tärkeä asia. Esiintyjät kertovat, minkälaista porukkaa tansseihin on tulossa ja haluaako sinne itse mennä. Lavoilla keikkailevat artistit tekevät musiikkia nimenomaan tanssitarkoituksiin, ja siksi heidän yhtyeitään kutsutaankin tanssibändeiksi. Erityisen suosittuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Finlanders, joka vetää lavan täyteen kaikenikäisiä tanssijoita, sekä Neljänsuora, joka houkuttelee paikalle erityisesti nuoria. Lavoilla esiintyy tietenkin myös naisia, mutta valitettavasti vähemmän.

Itse tanssimisessa kuuluu noudattaa lavaetikettiä. Rivissä seisovien vastakkaisen sukupuolen edustajien joukosta valitaan sopivin yksilö ja häntä haetaan tanssiin ojentamalla käsi ja katsomalla silmiin. Esiintymislavan vieressä on valotaulu, josta näkee, onko vuorossa miesten- vai naistenhaku. Miehet ojentavat kätensä kämmenpuoli ylöspäin, naiset alaspäin. (en tiedä miksi, se vain menee niin) Saman parin kanssa tanssitaan kahden kappaleen ajan, joiden välissä voi jutella. Kun ei tanssi, voi istua seiniä kiertävillä penkeillä tai siirtyä kahvion puolelle.

Tansseissa voi tapahtua illan aikana mitä vain: voi löytää rakkauden, ystäviä tai vaikka oppia uuden tanssilajin. Minä itse olen tutustunut lavalla yllättävän mielenkiintoisiin ja ihaniin ihmisiin ja saanut kavereita. Haastan nyt kaikki tämän blogin lukijat käymään lavatansseissa, ja uskaliaille tarjoan vaikka kahvit. Lavatanssi ei todellakaan ole pelkkää mummojen huvia!

Lakki päähän!

Gaudeamus igitur soi päässä koko viikonlopun ja mieli oli vuoroin haikea, onnellinen, hämmentynyt ja iloinen. Tuntui epätodelliselta painaa valkoinen lakki päähän, kun oli odottanut sitä hetkeä lukion alkamisesta asti. Vasta kirkon ulkopuolella, valkoisen lakkimeren ympäröimänä, todella tajusin olevani nyt ylioppilas.

Koko lauantain jännittävin hetki.

Vähätorin suihkulähteellä otettujen valmistujaiskuvien jälkeen kiiruhdettiin kotiin, missä alkoi juhlavastaanotto. Punaista kuohuviiniä lasissa ja kivuliaat korkkarit yhä jalassa vastaanotin kukkia, lahjoja ja halauksia koko vuoden tarpeiksi. En muista, milloin olisin viimeksi sanonut "kiitos" niin monta kertaa yhden päivän aikana.

Kahvin kanssa oli tarjolla kuppikakkuja ja macaron-leivoksia.

Joissain korteissa oli jopa runoja.

Kun viimeistenkin vieraiden kanssa oli skoolattu, lähdin jatkoille ystävien kanssa. Istuessani ravintola Soinnussa (joka muuten ironisesti sijaitsee Klassillisen lukion vieressä) otin selfien ja huokaisin tyytyväisenä. Kaiken sen jännittämisen, pönöttämisen ja kiirehtimisen jälkeen saatoin vihdoin vain istua ja syödä rauhassa.