Blues og Hygge

Pääsin pitkästä aikaa ulkomaille tanssimaan, kun viime viikonloppuna Tanskassa järjestettiin Hyggeblues -niminen tapahtuma. Se kuulosti jo facebookissa ihanalta: tanssia mukavien ihmisten kanssa livemusiikin tahdissa, loistavat opettajat, kakkuja ja sauna. Odotin tapahtumaa innolla koko talven ja kun se viimein koitti, toivoin että se ei loppuisi ikinä.

Lensimme perjantaina kahden kaverin kanssa Kööpenhaminaan. Minun takapuoleni puutui lennon aikana ja olin iloinen, ettei se kestänyt kauan. Perillä Köpiksessä etsimme asuntomme ja lähdimme bluesbileisiin Happy Feet -tanssistudiolle. Heti studion ovesta sisään astuessa tunsin sen tunnelman, jonka voi tuntea vain bluestapahtumissa. Ihmiset olivat iloisia, livemusiikki soi ja keittiöstä sai juotavaa ja lakritsia. Tanssin monen ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa ja minulla oli hauskaa. Saunaan en enää jaksanut mennä.

Seuraavana aamuna studiolle kävellessä tajusimme, että sen vieressä oli valtava moskeija ja kaksi minareettia. Ne näyttivät aluksi vähän hassuilta tanskalaisessa kaupunginosassa, mutta kun otti huomioon kebabravintoloiden ja basaarien määrän, ei rakennuksessa ollut mitään outoa. Osallistuin lauantaina neljälle tanssitunnille, joiden aikana opin mielenkiintoisia bluesliikkeitä ja tutustuin ihmisiin paremmin. Suurin osa heistä oli kotoisin Tanskasta tai Norjasta. Opettajat olivat kaikki amerikkalaisia.

Tapahtumaan osallistujia oltiin kehotettu leipomaan kakkuja bileisiin, joten leivoimme lauantaina lounastauolla oman kakun. Se oli mutakakku, jonka täytteeksi tuli turkinpippureita. Kakku ahmittiin bileissä heti, joten kai se hyvää oli, vaikka sisälsikin salmiakkia.

Lauantain bileissä esiintyi bluesmuusikko Christopher Johansson. Hän soitti kitaraa ja lauloi lumoavalla äänellään, ja minun selässäni kulkivat väristykset. Joskus hän jopa jätti kitaran pois ja antoi taianomaisen äänensä täyttää tanssisalin. Johansson kutsuttiin kolme kertaa uudelleen lavalle laulamaan vielä yksi kappale. Kaikki rakastivat häntä.

Sunnuntaina minulla oli vain kaksi tanssituntia. Niiden jälkeen lähdimme syömään yhdessä uuden norjalaisen tuttavuutemme kanssa läheiseen ravintolaan. Burgeriannokset olivat valtavia. Niistä toivuttuamme lähdimme toisen kaverini kanssa kävelemään kaupungissa ja metsästämään kahvilaa, sillä aamukahvit olivat jääneet juomatta. Löysimme kivan katukahvilan, joimme kahvit ja palasimme studiolle, jossa kaverimme oli juuri päässyt tanssitunnilta. Sitten täytyikin jo hyvästellä norjalainen ja lähteä kohti lentokenttää.

Kuten aina, viikonloppu kului mielestäni liian nopeasti. Tapahtuma oli nimensä veroinen, ja odotan jo innolla seuraavaa Hyggebluesia (ja muitakin bluestapahtumia).