Aurinkoinen perjantai-brunssi

Loppukesällä ei aina tahdo löytyä aikaa ystäville, mutta eilen sain viettää ihanan päivän kahden ystäväni seurassa. Olimme jo pitkään suunnitelleet brunssille menemistä, ja nyt siihen tuli tilaisuus. Toinen ystävistä lähtee Italiaan lomalle ja kutsui meidät tyhjentämään kaappeja brunssin muodossa. Samalla juhlimme epävirallisesti minun syntymäpäivääni.

 

Kaapit oli todellakin tyhjennetty viimeistä murua myöten. Tarjolla oli juustoja, oliiveja, kaneli-näkkileipiä, keksejä, jääteetä sekä kuumaa teetä. Minä hain lisäksi leipomo Grynistä meille croissantit ja toinen ystävä toi mansikoita ja kurkkua. Kaiken kruunasi ystävän itse tekemä ricottajäätelö, joka maistui niin hyvältä, että se olisi yhtä hyvin voitu tehdä Italiassa.

 

 

Brunssin jälkeen toisen ystävän piti lähteä töihin ja minun takaisin nukkumaan, sillä olin ollut töissä yöllä. Tapasimme kuitenkin illalla uudelleen ja menimme anniskelukahvila Tiirikkalaan. Se on kuin kodikas olohuone keskellä kaupunkia, voisin asua siellä.

Minun moccalatteni ja mango-valkosuklaakakkuni.

 

Ystävän avokadoleipä.

 

Matkalle lähtevä ystävä antoi meille muille yllätyslahjat: söpöjä herkkupalloja, jotka oli tehty brunssista tähteeksi jääneestä vadelmatuorejuustosta. Niiden pakkauskin oli söpö koristeteippeineen. Pallot maistuivat niin hyvälle, että minun täytyy pyytää niiden ohje itselleni.

 (Kolme ylimmäistä kuvaa by Milla Mykrä)

Viikon tanssileiri yhdessä viikonlopussa

On yksi asia, joka kuuluu kesään yhtä varmasti kuin mansikat ja jäätelö. Se on Valasrannan tanssileiri, jolle olen osallistunut varmaan jo kymmenenä kesänä. Tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta, vaikka joudunkin olemaan töissä suurimman osan leiristä.

 

Leiri alkoi perjantaina ja avajaistanssien esiintyjäksi oli ilmoitettu Hurma, joka on hyvin nuorekas bändi ja houkuttelee paikalle nuoria tanssijoita. Minulla oli töitä vielä lauantai-aamuna, mutta kun muutama kaverikin oli lähdössä mukaan, en halunnut jättää tansseja väliin. Illasta tulikin tosi hauska, vaikka jouduin lähtemään kotiin jo puolitoista tuntia ennen tanssien loppua.

 

Lauantaina suuntasin uudelleen leirille heti herättyäni. Tällä kertaa aioin myös jäädä sinne pariksi yöksi, sillä sunnuntai ja maanantai olivat vapaapäiviä. Ohjelmassa oli boogie woogie- ja westitunteja, sekä tietysti iltatanssit molempina iltoina. Boogie woogie oli minulle uusi tuttavuus, jota en ole ennen päässyt kokeilemaan, vaikka olisin halunnutkin. Se osoittautui todella kivaksi, mutta myös fyysisesti rankaksi lajiksi. Westissä taas päätin ottaa askeleen uuteen suuntaan ja menin alkeistunneille viejäksi. Vieminen olikin helpompaa kuin olin ajatellut ja tunneista jäi itsevarma fiilis, jonka avulla uskallan mennä syksynkin kurssille viemään.

Sunnuntaina pidin toiset (vai kolmannet?) synttärit, kun muutama sukulainen saapui käymään asuntoautollemme Valasrannan leirintäalueella. Kummitäti paistoi lettuja, joihin tuli täytteeksi vihanneksia ja mozzarellajuustoa, ja minä leivoin kakun. Se oli ranskalainen marja-raparperikakku, jonka leivon joka kesä tähän aikaan, kun marjat kypsyvät. Se on lempikakkuni ja maistuu suussasulavan hyvältä, mutta on myös todella täyttävää.

 

Synttärilahjoja.

Selman oma tanssileirikyyti.

Maanantaina kotiin ajaessani mietin, että on se aika harmi etten voinut jäädä leirille pidemmäksi aikaa. Juuri kun oli päässyt siihen leirifiilikseen, täytyi lähteä. Valasrannan tanssileiri ei silti ole vielä kokonaan osaltani ohi. Aion vielä huomenna mennä sinne westibileisiin ja nähdä vanhoja ja uusia tuttuja.

 

Syntymäpäivä täynnä tanssia

Täytin eilen kaksikymmentä vuotta. Se tuntuu aika paljolta, mutta minusta ei silti tunnu yhtään sen vanhemmalta kuin ennenkään. Tai ehkä hiukan: muistelen, että pienempänä syntymäpäivät tuntuivat aina tosi erityisiltä ja odotin niitä innolla. Enää niissä ei ole samanlaista hohtoa, mutta kyllä minulla kivaa oli synttäreitä juhliessani.

Aloitin juhlimisen jo tiistaina. Illalla oli west coast swing -harjoitukset, jonne leivoin kakun yllätykseksi. Se oli vadelma-suklaakakku, siis suklaakakku, jonka välissä oli vadelmainen juustokakkutäyte. Yhdistelmä maistui hyvälle, niin muiden kuin omastakin mielestäni. Ennen kakkua minulle tehtiin perinteinen jam circle, jossa muut muodostavat piirin syntymäpäiväsankarin ympärille ja tanssivat vuorotellen hänen kanssaan piirin keskellä. Oli ihanaa, kun kaikki vielä halasivat minua tanssin jälkeen yhtenä kasana.

Seuraavana päivänä, syntymäpäivänäni, matkustin Helsinkiin bluestansseihin. Parin mutkan kautta saavuimme kauniille Bokvillanin huvilalle, jossa tanssit olivat jo täydessä käynnissä. Minut haettiin heti tanssiin ja sen jälkeen tanssinkin väsymättä koko illan. Musiikki, ihmiset ja miljöö saivat minut tosi hyvälle tuulelle. Leikin myös paikalle tuodun koiran kanssa, sillä sillä oli tylsää, kun ihmiset vain tanssivat.

 

 

Mainitsin muutamalle ihmiselle, että minulla oli syntymäpäivä, ja kohta minun kunniakseni järjestettiin jo toinen jam circle. Se tuli yllätyksenä, vaikka olin juuri ajatellut, ettei kukaan voisi yllättää minua. Tämäkin tanssipiiri oli todella hauska, sillä kaikilla partnereilla oli ihanan omalaatuinen tyyli.

Syntymäpäivälahjaksi sain työkaluja ja kaktuksia. Ehdin jo ajatella, että ensimmäisistä ei ole mitään hyötyä, kun en osaa käyttää niitä, mutta ne olivatkin kuulemma isälle sitten kun hän tulee käymään. Sain myös kortin Saksasta asti sekä jo aikaisemmin pussillisen salmiakkisuklaata parhaalta ystävältäni. Se oli ehkä paras syntymäpäivälahja ikinä.