Elokuun alussa minusta tuntui, että kaipasin elämääni jotain uutta ja virkistävää. Helpoin tapa saada jotain uutta elämäänsä on tietenkin aloittaa uusi harrastus. Mietin, mikä voisi olla juuri minulle sopiva harrastus ja päädyin ratsastukseen. Googlailin vähän ja löysin Wilhelmsbergin islanninhevostallin, joka vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Maastoratsastusta issikoilla Paraisten kauniissa saaristometsissä, ei sitoutumispakkoa, eikä hintakaan päätä huimaa. Talli vaikutti juuri siltä, mitä olin etsinyt.
Pääsin ensimmäiselle vaellukselle vasta eilen, kun kalenterista vihdoin löytyi tilaa. Luvassa oli kahden tunnin Metsämielivaellus, joka yhdistää mindfullnessin ja ratsastuksen. Ajatus kuulostaa suorastaan nerokkaalta ja ihmettelenkin, miksi en ole ennen kuullut vastaavasta toiminnasta. Minulla oli siis suuret odotukset ajaessani Paraisille Ålön saarelle. Tallin pihaan tullessani vastassa oli joukko naisia, joiden kanssa lähdimme satuloimaan hevosiamme. Selvisi, ettei muilla ollut juuri enempää hevoskokemusta kuin minulla, joten kynnys ratsastaa heidän kanssaan oli matala.
Ennen hevosten hakemista teimme rauhoittumisharjoituksen nojaamalla puita vasten ja tyhjentämällä mielemme. Sitten jaettiin hevoset. Minä sain pienen kirjavan, jolla oli niin vaikea nimi, etten enää muista sitä. Muillakin hevosilla oli vähän hassuja nimiä, kuten Mokkur ja Jomar. Islanninhevoset nimetään kai aina islantilaisittain, vaikka ne asuisivat Paraisilla.
Hevostaitoni löytyivät jostain korvan takaa vielä monen vuoden jälkeenkin. Laitoin hevoseni kuntoon ilman apua, vaikka olin luullut unohtaneeni kaiken. Hevosta harjatessa ja sen kavioita puhdistaessa tuli jotenkin kotoisa olo, kaikki vanhat niksit palasivat mieleen. Kai se jotenkin jää selkäytimeen, kun on kasvanut hevostytöksi ja viettänyt elämänsä ensimmäiset vuodet hevosten keskellä.
Lähdimme matkaan jonossa, minä olin viimeisenä. Sukelsimme metsään ja ratsastimme mitä ihmeellisimpien maisemien läpi. Välillä ohjaaja pysäytti meidät ja käski meidän katsoa jotakin puuta ja miettiä, miltä se puu tuntuisi. Tai miltä meistä juuri sillä hetkellä tuntui. Näiden harjoitusten aikana hevoset saivat syödä ruohoa, mutta minun ratsuni olisi mieluiten syönyt koko ajan. Se haukkasi jokaisesta vastaantulevasta pensaasta ja kiskaisi päänsä alas silloinkin kun muut seisoivat kiltisti paikallaan.
Etenimme suurimman osan vaellusta käyntitahdissa, mutta kerran saimme kokeilla tölttiäkin. Minun hevoseni meni kyllä silloin ravia. Kaikesta huolimatta minulla oli levollinen olo ja tuntui hyvältä olla pitkästä aikaa hevosen selässä. Ainoa kohta, missä tuntui vähän epämukavalta, oli kilometrin matka asvalttitietä pitkin. Asvaltti ei tee hyvää hevosten kavioille ja kova alusta tuntui huonolta satulassakin. Asvalttitien päässä odotti kuitenkin viimeinen mindfullnessharjoitus, jonka jälkeen hevoset päästettiin laitumelle. Ne heittäytyivät heti maahan ja kierivät kuin koirat.
Kotiin ajaessa minulla oli pitkästä aikaa todella hyvä olo. En miettinyt mitään ylimääräistä, vaan mieli oli raukea ja ajatukset ajelehtivat kuin pilvet. Mindfullness hevosen selässä siis toimi, enkä malta odottaa seuraavaa kertaa.
Lähdimme matkaan jonossa, minä olin viimeisenä. Sukelsimme metsään ja ratsastimme mitä ihmeellisimpien maisemien läpi. Välillä ohjaaja pysäytti meidät ja käski meidän katsoa jotakin puuta ja miettiä, miltä se puu tuntuisi. Tai miltä meistä juuri sillä hetkellä tuntui. Näiden harjoitusten aikana hevoset saivat syödä ruohoa, mutta minun ratsuni olisi mieluiten syönyt koko ajan. Se haukkasi jokaisesta vastaantulevasta pensaasta ja kiskaisi päänsä alas silloinkin kun muut seisoivat kiltisti paikallaan.
Etenimme suurimman osan vaellusta käyntitahdissa, mutta kerran saimme kokeilla tölttiäkin. Minun hevoseni meni kyllä silloin ravia. Kaikesta huolimatta minulla oli levollinen olo ja tuntui hyvältä olla pitkästä aikaa hevosen selässä. Ainoa kohta, missä tuntui vähän epämukavalta, oli kilometrin matka asvalttitietä pitkin. Asvaltti ei tee hyvää hevosten kavioille ja kova alusta tuntui huonolta satulassakin. Asvalttitien päässä odotti kuitenkin viimeinen mindfullnessharjoitus, jonka jälkeen hevoset päästettiin laitumelle. Ne heittäytyivät heti maahan ja kierivät kuin koirat.
