Purjeveneellä Tallinnaan

Minulla oli tänä kesänä kaksi viikkoa kesälomaa. Toinen oli elokuun viimeinen viikko, toinen syyskuun ensimmäinen viikko. Olin jo kauan sitten päättänyt mennä lyhyen lomani lopuksi purjehtimaan. Suunnitelman toteutuminen näytti vielä viikon alussa epätodennäköiseltä, kunnes keskiviikkona bongasin facebook-ryhmästä ilmoituksen Tallinnan "risteilystä". 51-jalkainen Swan-merkkinen purjevene Eira oli lähdössä viikonlopuksi reissuun ja etsi gasteja. Ilmoittauduin heti ja aloin innoissani valmistautua purjehdukseen Suomenlahden yli.

Lähdimme matkaan Helsingistä perjantai-iltapäivällä. Miehistöä oli kaiken kaikkiaan yhdeksän, kapteeni mukaan luettuna. En tuntenut heistä ketään ennalta, mutta köysiä kiskoessa ja purjeita trimmatessa toisiin tutustui nopeasti. Itse Eira oli ihmeellinen. Se on isoin purjevene, missä olen ikinä ollut, ja tasaisin. Aallot olivat välillä metrin korkuisia, mutta Eira tuskin edes kallistui. Siinä oli kaikenlaisia hienoja yksityiskohtia, kuten nappi, jota painamalla isopurje nousee itsestään. Olisipa kaikissa veneissä sellainen.

Tulin merisairaaksi matkalla, vaikka yleensä pieni aallokko ei tunnu minulla missään. Olo helpottui, kun asettui makaamaan poikittain veneen kannelle. Siinä makoillessa totesin taas todeksi erään laulun sanat: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

Tallinnassa oli jo pimeää, kun saavuimme perille, mutta kokin "itse pyytämät" taimenet maistuivat hyvältä vielä keskiyölläkin. Heräsin seuraavana aamuna myöhemmin kuin kaikki muut. Se ei haitannut, sillä vietimme koko lauantain Tallinnassa. Ehdin sen päivän aikana käydä kaikilla Tallinnan hienoimmilla alueilla. Aamupalan söin Rottermanissa, jossa oli myös Kalev-suklaapuoti. Siitä oli lyhyt matka vanhaan kaupunkiin, jossa kiertelin ja valokuvasin taloja. Lopuksi suuntasin Telliskivi-kadulle, josta olin kuullut huhuja. Siellä oli hienoja ja kivalla tavalla moderneja kortteleita, joita voisi olla Suomessakin.

Seinämaalaus Telliskivi-kadun yhdessä korttelissa.

Ennen illallista minulla oli hiukan aikaa, joten suuntasin meren rantaan ihailemaan sumuista lahtea. Näky oli rauhoittava.

Sunnuntaina lähdimme kotiin päin. Minä tulin taas merisairaaksi, vaikka otin pahoinvointilääkettäkin. Matka oli hiljaisempi kuin tullessa, kun kaikki nukkuivat kannella. Tuijotin horisonttiin ja ajattelin, kuinka hienoa on, että voi tehdä tällaisia yllätysreissuja. Kun voi lähteä.