lauantai 31. joulukuuta 2016

Lupaukseni vuodelle 2017

Vuosi 2016 oli maailmanlaajuisesti kauhea, omassa elämässäni lähinnä hämmentävä. Siihen mahtui niin paljon erilaisia tapahtumia, tunteita ja vaiheita, että tuntuu uskomattomalta, että se kaikki tapahtui yhden vuoden sisällä. En ole koskaan ennen muuttunut näin paljon yhdessä vuodessa. Olen nyt täysin eri ihminen kuin viime vuonna tähän aikaan, ja silti sama.


Hienoja ja merkittäviä asioitakin tapahtui: minusta tuli ylioppilas ja pääsin yliopistoon. Sain paljon uusia ystäviä ja opin uusia asioita elämästä. Vaikka 2016 jää mieleeni myrskyisänä vuotena, haluan muistaa siitä erityisesti nämä asiat.


Vuodelle 2017 minulla on sekä lupauksia että toiveita. Lupaan itselleni olla kärsivällisempi ja rauhallisempi, ja pitää tunteeni hallinnassa. Lupaan myös olla ennakkoluulottomampi ja rohkeampi. Toivon uuden vuoden olevan tasaisempi, sekä omassa elämässäni että maailmanlaajuisesti. Lisäksi toivoisin kaikilta ihmiskunnan jäseniltä vähemmän omaan napaan katsomista ja enemmän silmien avaamista ja muiden huomioimista.


Oikein hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! Olkoon se hyvä vuosi.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeskymmenesneljäs luukku

Jouluaatto.

Sen aloittaa Joulupukin kuumalinja ja joulupuuro, josta löytyy tietysti manteli. Tänä vuonna mantelin sai pikkusisko, niin kuin arvasinkin. Äiti tekee viimeisiä jouluruokia ja isä koputtelee seiniin; "joulupukki tuli vähän aikaisin!" Kaikkien kännykät vilkkuvat jouluntoivotuksista.

Hiukan ennen kahtatoista lähdetään kiipeämään Kaunispää-tunturille. Siellä julistetaan joulurauha ja tunnelma on lähes yhtä hieno kuin Turussa. Maa on niin kaunis -laulun jälkeen mennään yleensä sisään Huippu-ravintolaan kaakaolle, mutta tänä vuonna juomme ne ulkona, sillä ravintolaan on koirilta pääsy kielletty. Kaakaoiden jälkeen otetaan pulkat alle ja lasketaan yli kilometrin pituinen pulkkamäki alas tunturilta. Siinä ei voi välttää kiljumista!

Kotona lämmitetään sauna ja rauhoitutaan joulun viettoon sen lämmössä. Saunanraikkaana on hyvä istua joulupöytään, joka on tänä vuonna katettu kaloilla, mädillä ja saaristolaisleivällä. Jälkiruokaakin on luvassa, mutta vasta myöhemmin.

Sitten koittaa illan odotetuin hetki, kun lahjat tuodaan olohuoneeseen. Pikkusisko toimii tonttuna ja jakaa kaikille omat paketit. Niitä ei saa avata, ennen kuin kaikki lahjat on jaettu. Kun kaikilla on edessään pino paketteja, aletaan avaamaan niitä vuorotellen. Se, jolla on eniten, aloittaa. Selma ei ole mukana tässä, vaan avaa pakettinsa ihan omassa järjestyksessään.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeskymmeneskolmas luukku

Tämän päivän luukun aiheena piti olla joulustressi, mutta eilinen lumikenkäretki oli niin ikimuistoinen, että kerronkin siitä. Olin siis elämäni ensimmäistä kertaa lumikenkäilemässä. Vuokrasimme perheen kanssa lumikengät ja suunnistimme kohti upouutta Aurora-tupaa, joka oli itseasiassa vain kilometrin päässä. Emme tietenkään menneet sinne suoraan, vaan tarvoimme polkuja ja polunvieriä ylös ja alas. Aurinko oli laskemassa ja maisemat olivat hienoja.

Matkalla tuli vastaan poroja, jotka eivät pelästyneet lumikenkiä tai niiden kantajia. Ne antoivat meidän kävellä ohi, mutta naamaansa ne eivät mielellään kameralle näyttäneet.

Taakse katsoessa näytti, kuin lumimies (tai enemminkin lumimieslauma) olisi tallustanut metsän läpi. Lumikengät jalassa myös tuntui vähän lumimiesmäiseltä. Jätin hankeen yhden tyylitellyn lumimiehen jäljen, jota turistit voivat sitten ihmetellä.



Vihdoin kiipesimme Aurora-tuvalle, joka oli lähes liian moderni autiotuvaksi. Siellä oli lämmitys ja valot ja jopa pistorasia seinässä. Korkea katto, lasi-ikkunat ja kaiku tekivät kolkon vaikutelman. Onneksi sentään takka toimi ja itse tekemäni kaakao oli hyvää. Sen ohje löytyi Matleena Lahden Eväskirjasta ja siihen tuli kookosmaitoa, tavallista maitoa, suklaata sekä kardemummaa.

p.s. Jos stressaa, voit katsoa näitä kuvia ja kuvitella minua lumikengillä.








torstai 22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeskymmenestoinen luukku

Tämä postaus on omistettu Selmalle, joka on tietysti mukana Saariselällä viettämässä joulua. Vaikka itse joulu ei ole sille niin tärkeää, Selma on iloinen siitä, että koko perhe on koossa. Ja kyllä sillä on hauskaa ollut, vaikka se ei varsinaisesti mikään pohjoisen asukki olekaan. Selma rakastaa lunta (paitsi silloin, kun se joutuu kahlaamaan siellä kaulaa myöten) ja sitä on välillä vaikea erottaa valkoisuuden keskeltä. Sillä on kuitenkin niin ohut turkki, että yleensä se juoksee vapaaehtoisesti sisälle.
Lumessa kahlaaminen ja muu talviurheilu on pienelle koiralle niin raskasta, että sisälle tullessa Selma ottaa yleensä torkut sohvan selkänojan päällä. Selkänoja on kotonakin sen lempipaikka.

Jouluaattona Selma tulee mukaan joulurauhanjulistukseen tunturin laelle ja näkee toivottavasti muitakin koiria. Sitten se pääsee laskemaan pulkalla alas mamman tai pappan sylissä ja on luultavasti ihan yhtä hädissään kuin viimeksikin. Onneksi mökillä odottaa joulupöytä, josta saattaa Selmallekin pudota jotain herkkuja. Ilta on tietysti paras: Selma haistelee kaikkien lahjat läpi, etsii omansa ja repii paperit pois niiden ympäriltä. Kivoimmat lahjat menevät rikki jo samana iltana.

Selma toivottaa kaikille koirille hyvää joulua!



keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeskymmenesensimmäinen luukku

Tänään oli vuoden pimein päivä. Siis sään puolesta; itsehän olen aina yhtä pimeä ympäri vuoden. Täällä pohjoisessa pimeys on erityisen pimeää, sillä aurinko ei nouse ollenkaan. Noin kello 12 taivaan täyttää sininen hetki, joka kuitenkin parin tunnin kuluessa synkkenee pimeydeksi. Sininen hetki on yksi ainoista asioista, joita kykenen kaamoksessa arvostamaan.

Pimeydessä pitää sinnitellä vielä pari viikkoa: ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko nousee seuraavan kerran Inarissa 9. tammikuuta. Etelässä se nousee luultavasti aikaisemmin. Tunnistankohan enää aurinkoa silloin, kun se lopulta kipuaa taivaalle? Luulen, että se yllättää minut kulman takaa kurkottavalla häikäisevällä säteellä ja minä ihmettelen, mikä on tuo outo valoilmiö, joka melkein sokaisi minut.

Välillä pimeys tuntuu sietämättömältä. Koko ajan väsyttää ja peilistä tuijottaa takaisin vampyyri. Olen jo pari kuukautta miettinyt, miksi ihmiset eivät voi mennä talviunille. Olisi ihanaa vain nukkua ja lepäillä kotona pimeyden yli ja tulla keväällä virkistyneenä ihmisten ilmoille. Toisaalta teen sitä aika pitkälti jo nyt: usein tuntuu, että elän vain kesällä.

  

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeskymmenes luukku

Tänään oli pikkusiskoni synttärit ja sen kunniaksi leivoin joulu-juustokakkua. Ohjeen otin Valiolta ja muutin ihan pikkuisen tarjoilumuotoa. Alkuperäiseen ohjeeseen nimittäin kuuluu puolukkakastike, mutta minä koristelin kakun piparipalasilla. Tarjoiluastiaksi valikoitui kattilaa muistuttava uunivuoka, sillä kukaan ei ollut huomannut ottaa irtopohjavuokaa mukaan.


Haimme myös joulukuusen, joka on oikeasti joulumänty, sillä näin pohjoisessa ei kasva kuusia. Äidillä oli männyn esillepanosta oma visionsa, joka epäilevien mutinoiden jälkeen toteutettiinkin. Oksat siis irrotettiin rungosta ja kiinnitettiin narulla yhteen, ja koko hökötys ripustettiin verhotankoon. Lopputulos näyttää yllättävän hyvältä.


maanantai 19. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: yhdeksästoista luukku

Kyllä on kiva olla Lapissa, kun kaikkialla on niin paljon lunta ja on niin kaunista. Pimeyskään ei tunnu täällä niin pimeältä kuin etelässä. Lumesta huolimatta minulla ei ole yhtään joulufiilis eikä edes lomafiilis, sillä jouduin ottamaan lopputyöt tänne mukaan. Mutta kunhan saan ne tehtyä, olen valmis laskeutumaan lomalle. Huomenna haemme joulukuusen, ja se toimii varmasti samanlaisena joulumielen herättäjänä kuin omassakin kodissani.

Minulla on pakko olla kamera mukana, aina kun liikun ulkona, jotta voi ikuistaa tämän kauneuden. (Olen nähnyt sen monta kertaa ennenkin, mutta silloin minulla ei vielä ollut kameraa. Nyt näen kaiken valokuvaajan silmin.)



  

Jossain tuntemattomassa mökissä oli hienot jääpuikot.



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeksastoista luukku

Olen höpöttänyt täällä blogissa viime päivinä niin paljon, että nyt on kuvien vuoro. Matkustimme eilen ja tänään perheeni kanssa Lappiin Saariselälle joulua viettämään. Vastassa oli paljon lunta ja sininen hetki, sekä tuttu mökki, jossa oli tehty pientä pintaremonttia.







lauantai 17. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: seitsemästoista luukku

Joululoma alkaa ja on taas aikaa tehdä kivoja asioita. Kuten katsella joululeffoja. Telkkarista tulee välipäivinä ja jo ennenkin joulua paljon uusia ja vanhoja jouluaiheisia leffoja. Niitä on ihana uppoutua katsomaan joulusuklaita mutustellen, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta.

Itse en ehdi jouluaattona juuri leffoja katsella. Eikä silloin kuulukaan istua tv:n ääressä. Joulupäivä sen sijaan on minulle vuoden ainoan koko päivän kestävän leffamaratonin aika. Silloin katson kaikki huonotkin miljoona kertaa nähdyt leffat uudestaan ja ahmin jouluherkkuja.

Leffa, jonka varmasti katson joka ikinen vuosi, on Yksin kotona. Siis jokin niistä viidestä(?) osasta. En edes erota niitä toisistaan ja ne ovat kaikki yhtä huonoja, mutta ne on vain pakko katsoa. Myös Joulupukki ja noitarumpu tulee katsottua usein, jos vain on kotona siihen aikaan jouluaatosta, kun se tulee. Ja Lumiukko kauniine lauluineen, sen haluaisin nähdä useammin, mutta sekin tulee valitettavasti jouluaattona keskellä päivää.

Enää seitsemän päivää jouluun!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kuudestoista luukku

Yksi salaisista (ei enää niin salaisista) jouluhaaveistani on osallistua jonkun kaverin kanssa kaupungin joulunavaukseen ja mennä sen jälkeen glögille istumaan ja juttelemaan kevyistä asioista. Tämä haave olisi helppo toteuttaa, jos olisin joskus kaupungissa joulunavauksen aikaan. Ja jos osaisin jutella kevyistä asioista.


Rakastan kaupungin joulua. Sitä kauppojen lahjaryntäystä, jouluikkunoita ja jouluvaloja. Kaikessa kapitalistisuudessaan siinä on jotain nostalgista. Tähän täytyy tietenkin lisätä, että rakastan sitä vain, kun voi tarkkailla sitä kauempaa, eikä tarvitse nähdä läheltä niitä stressaantuneita naamoja ja jonottaa kauppojen ruuhkissa. Silloin siinä ei ole mitään hienoa.


Tänään oli sellainen päivä, kun olisin halunnut mennä glögille jonkun kanssa. Ilma oli kostea ja jokivarren lamppujen yllä leijui englantilainen sumu. Autojen punaiset valot levisivät utuun kuin vesivärimaalauksessa - oikeastaan koko kaupunki näytti maalaukselta. Näytti kuin kaupunki olisi hetkeksi siirtynyt 1920-luvulle. Vain jazz puuttui.

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: viidestoista luukku

Keittiössäni tapahtui tänään historiallinen kohtaaminen: porkkanakakku tapasi muffinssin ja syntyi porkkanamuffinsseja. Okei, historiallinen on ehkä liioittelua, sillä joku toinen on varmasti keksinyt tämänkin ennen minua. Mutta se oli silti maukas kohtaaminen.




Teen aina joulun alla porkkanakakkua. Yleensä syynä ovat pikkusiskon synttärit, sillä kukaan ei pidä täytekakusta ja onhan porkkanakakun maku aika jouluinen. Nyt tein ensimmäistä kertaa kakkuja "muuten vaan".


Ohje on joskus napattu netistä Pirkka-ruoka sivulta. Kirjoitan sen tähän, niin tekin voitte tehdä suunnilleen 20 kappaletta söpöjä porkkanamuffinsseja.


Mitä tarvitset:


Taikina:
  • 5-7 porkkanaa (350 g)
  • 3 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 1,5 dl öljyä
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
Kuorrutus:
  • 50 g margariinia
  • 1 rs (180 g) maustamatonta tuorejuustoa
  • 1,5 dl tomusokeria
  • 1 tl vanilliinisokeria
Koristeet:
  • raastettua suklaata tai strösseleitä tai porkkanamurua tai pähkinärouhetta (= mitä vain)
Näin valmistat muffinssit:
  1. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi.
  2. Vaahdota munat ja sokeri.
  3. Lisää öljy ja porkkanaraaste lusikalla tai nuolijalla.
  4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan lusikalla tai nuolijalla.
  5. Laita uuni päälle 175 asteeseen.
  6. Laita muffinssivuoat pellille tai muffinsseille tarkoitettuun uuniastiaan (??).
  7. Anna muffinssien paistua noin 50 minuuttia tai kunnes ne ovat muuttuneet oransseista ruskeiksi. Anna jäähtyä.
  8. Sulata rasva kuorrutusta varten ja sekoita joukkoon muut kuorrutuksen ainekset. Levitä kuorrutus muffinssien pinnalle pikkulusikalla.
  9. Koristele.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: neljästoista luukku

Miten paketoida joululahjat, kun ei omista lahjapaperia eikä -narua? Helposti. Jos nurkista löytyy yksikin ylimääräinen sanomalehti, paketointi on jo puoliksi tehty. Sanomalehtipaketeista tulee ihanan rustiikkisia ja vanhanaikaisia, varsinkin jos käyttää mustavalkoisia sivuja. Naruna voi käyttää mitä tahansa nauhaa, minkä löytää. Minulla sattui olemaan oikeita koristenauhoja säilössä.


Lahjat voi kääriä muihinkin lehtiin tai vaikka kauniisiin julisteisiin, jotka vastaanottaja voi ottaa talteen. Myös kirjansivuista saa kauniita paketteja, varsinkin jos kirjat ovat vanhoja.

Jos lahja on itsessään kaunis, sitä ei välttämättä halua piilottaa käärepaperiin. Silloin käytetään yleensä sellofaania. Sellofaanin puuttuessa voi laittaa herkut muovikelmuun ja sitoa lahjan kauniilla nauhalla: ei yhtä juhlavaa, mutta pitsinauha hyvittää kelmun arkisuuden.



tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kolmastoista luukku

Tänään oli Lucian päivä ja valittiin Lucia-neito ja Lucia-mummo. En ehtinyt katsomaan mitään kulkuetta, mikä harmittaa vähän, koska ne ovat niin hienoja. Olisi myös ollut hauska tietää, lauloiko se mummokin siellä pää täynnä kynttilöitä.

Ne kynttilät siinä juuri ihmetyttävätkin. Mietin aina, milloin Lucia-neidon hiukset syttyvät palamaan kesken laulun. Olen nähnyt vain pari kulkuetta, joissa neidolla on ollut oikeita kynttilöitä päässään, eikä niissä sattunut mitään. Mutta eikö se kuuma steariiní edes polta päänahkaa tippuessaan? Ei kai, tai sitten Luciat osaavat kärsiä hiljaa.

Joskus alakoulussa ruotsinopettaja kertoi Lucian tarinan. Lucia oli ollut kaunis nuori neito, jolla oli häikäisevän siniset silmät, 1300-luvun Italiassa. Eräs mies oli palavasti rakastunut hänen silmiinsä. Lucia ei kuitenkaan rakastanut miestä, joten hän kaivoi silmänsä irti kuopistaan, laittoi ne hopeavadille ja lähetti miehelle. Näin hänestä tuli sokeiden suojeluspyhimys.

Tarina kuulostaa ällöttävältä ja alakoululaisina saimmekin siitä paljon huumoria irti kavereiden kanssa. Ihmettelen edelleen Lucian motiiveita silmien irrottamiselle. Hänhän olisi voinut vain jättää miehen omaan arvoonsa ja jatkaa elämäänsä. Ehkä mies käyttäytyi ahdistavasti ja Lucia halusi vain päästä tästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Hän ei vain arvannut jäävänsä historiaan pyhitettynä draamakuningattarena.

Joulukalenteri: kahdestoista luukku

Tietokoneeni päätti kehittää itselleen ongelman ja on nyt korjauksessa, joten en pystynyt päivittämään joulukalenteria eilen. Luulin jo, että blogikalenterini on tuhoon tuomittu, mutta onneksi sain lainaan äidin tabletin. Tänään aukeaakin sitten kaksi luukkua kerralla.

Olin jo kauan sitten päättänyt, että tänä jouluna teen piparkakkutalon. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään tavallista mökkiä. Mietin kauan, mihin ihmeen muotoon taikinan taivuttaisin, kunnes se välähti mieleeni. Tekisin tietysti TARDISin! Sen malli on sopivan yksinkertainen minun peukalokeskeisille kätösilleni.


Seinät kiinnitin toisiinsa kaupan sokerikuorrutuksella ja koristeeksi laitoin M&M's sekä Marianne -suklaarakeita. Sininen kuorrute on koristegeeliä, joka pysyy hyvin mutta maistuu hammastahnalta. En uskaltanut katsoa, mitä aineita se sisältää...


Suunnitelmissa oli myös tehdä piparkakku- hobitin kolo, mutta se osoittautui liian haasteelliseksi rakennelmaksi. Ehkäpä ensi vuonna?


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: yhdestoista luukku

Jouluaattoon on enää kolmetoista päivää, enkä ole vielä tehnyt joululahjojen eteen mitään. Olen suunnitellut ainoastaan yhtä lahjaa kauempana asuvalle ystävälleni, sillä se pitää lähettää pian. Muuten en ole uhrannut lahjoille ajatustakaan.

Tänään havahduin siihen, että minulla on enää käytännössä vain yksi viikko aikaa hoitaa lahja-asiat kuntoon. Täytyisi siis pistää töpinäksi. Perheenjäsenille ainakin täytyy antaa jotain, ja hyville ystäville. Oikeastaan haluaisin antaa lahjan ihan kaikille tuntemilleni ihmisille, mutta se ei ole mitenkään mahdollista, joten täytyy tehdä vaikeita valintoja.

Mitä niille tärkeimmille ihmisille sitten voisi antaa lahjaksi? Itse yritän aina ostaa mahdollisimman vähän tavaraa ja miettiä, mistä lahjan saaja oikeasti ilahtuisi. Kahvi, tee ja suklaa saattavat tuntua tylsiltä, mutta itse ainakin ilahtuisin paljon enemmän suklaarasiasta kuin mistään tavarasta. Myös itse tehdyt konvehdit tai käsin kudotut villasukat lämmittävät useimpien mieltä, sillä ne muistuttavat antajastaan.

Luultavasti kaikkein edullisin ja ihanin lahjaidea on antaa itsensä lahjaksi. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi kääriä itsensä lahjapaperiin ja ilmestyä jouluaattona kaverin ovelle. Tarkoitan sitä, että antaa läheiselle omaa aikaansa. Voi vaikka luvata lähteä kaukana asuvan kaverin kanssa kahville tai auttaa mummoa muutossa. Sellainen lahja jää mieleen ja ilahduttaa saajaansa takuuvarmasti.


lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kymmenes luukku

Eilen pidin pikkujoulut kodissani. Ne olivat minulle kauden ensimmäiset; tämän jälkeen juhlia onkin luvassa enemmän. Vieraita oli loppujen lopuksi vain neljä, ja he saapuivat tiputellen, mutta tunnelma oli silti mukava. Voisin jopa tanskalaisittain sanoa hygge, kun kynttilätkin paloivat ja ruoka oli hyvää (vaikka itse sanonkin).


Ehdimme ensimmäisten vieraiden kanssa juoda melkein kaiken Hans Välimäen vuosikertaglögin, ennenkuin viimeiset vieraat tulivat. Onneksi heillä oli mukana lisää glögiä. Olimme suunnitelleet jatkavamme iltaa jossain ulkona, mutta vieraat viihtyivät kodissani niin hyvin, että minun piti muistuttaa tästä suunnitelmasta, kun kello lähestyi kymmentä. Olin kuitenkin salaa tyytyväinen. On ihanaa, että kotini on muidenkin mielestä niin viihtyisä, ettei sieltä halua lähteä pois.



perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: yhdeksäs luukku

Joulutortut ovat suosikkijouluherkkuni. Perinteisten tähtitorttujen lisäksi pidän kukkasen mallisista, sillä niistä tulee uunissa pehmeämpiä. Luumuhillotäyte on myös hyvää, mutta alkaa vähitellen kyllästyttämään. Siksi tämän joulun tortut ovat suolaisia ja kirpeitä.


Sienisalaattia syödään yleensä ruisleivän päällä, mutta se sopii yksinkertaistettuna joulutorttuihinkin. Tarvitset vain sieniä, sipulia ja tuorejuustoa. Sekoita sipuli tuorejuustoon ja laita lusikallinen tortun päälle. Asettele sitten sienet annoksen päälle.

Kirsikkatomaatit ovat yllättävä kaveri pikkuisille tortuille. Myös kaupasta löytynyt kirsikkapuolukka-hillo antaa mukavan kontrastin pehmeälle tortulle. Saat tortuista pieniä leikkaamalla taikinalevyn ensin tavallisesti kahteen osaan ja sitten vielä neljään osaan.

torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kahdeksas luukku

Kuinka monta kertaa tänä vuonna olet leiponut pipareita? Minä en ole yhtään, sillä en erityisesti välitä niistä. Tänään kuitenkin leivoin joulukeksejä, jotka ovat ihana piristys perinteiseen pikkujoulupöytään. Ne ovat saaneet vaikutteita saksalaisista plätzchen-pikkuleivistä, ja niissä on tuttu voikeksimäinen rakenne. Kardemumma tuo makeisiin kekseihin raikkautta.


Näitä tarvitset:
  • 250 g margariinia
  • 3 3/4 dl sokeria
  • 1 kananmunan keltuainen
  • 1 tl vanilliinisokeria
  • ripaus kardemummaa
  • 1 dl mantelijauhoa
  • 3 1/2 dl vehnäjauhoja
Lisäksi suklaata kuorrutukseen.

Näin valmistat joulukeksit:

  1. Sulata margariini pehmeäksi. Sekoita margariini ja sokeri keskenään lusikalla suuressa kulhossa.
  2. Lisää keltuainen, vanilliinisokeri ja kardemumma kevyesti sekoittamalla.
  3. Sekoita jauhot keskenään ja lisää muutamassa erässä taikinaan. Muotoile käsin palloksi.
  4. Kauli taikina puolen sentin paksuiseksi levyksi. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
  5. Painele piparkakkumuoteilla taikinasta kuvioita ja siirrä ne pellille. Vinkki! Keksejä voi olla vaikea irrottaa pöydästä. Poimi ne kakkulapiolla, niin ne eivät hajoa.
  6. Paista uunissa n. 15 min. (Älä unohda tarkkailla keksejä paistumisen aikana!)
  7. Anna keksien jäähtyä ja sulata suklaa vesihauteessa.
  8. Dippaa keksejä suklaaseen ja anna jähmettyä.


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: seitsemäs luukku

Viime viikolla ihmettelin, kun joulukuu alkoi eikä tuntunut yhtään jouluiselta. Asia korjaantui heti, kun sain kotiini joulukuusen. Se on pieni ja sen oksat osoittavat ylöspäin, mutta minusta se on omalla omalaatuisella tavallaan söpö. Ei ihan sellainen kuin kuvittelin, mutta koristeet tekivät siitä juhlavamman näköisen.



Joulukuuseni on täynnä kenkiä ja ballerinoja, sillä jostain syystä olen saanut sellaisia joululahjaksi joskus. Kuusi ei oikein näyttänyt joulukuuselta pelkästään näillä koristeilla, joten se sai vielä kultanauhat ja valot ylleen. Nyt sitä voi kutsua jo ensinäkemältäkin joulukuuseksi.




tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kuudes luukku

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Suomi, paljon onnea vaan!

Suomen valtio täyttää tänään 99 vuotta. Se on kunnioitettava ikä neidolle, joka on menettänyt toisen kätensä ja jalkansa. Oikeastaan 99-vuotias ei enää edes ole mikään neito. Olisiko nyt jo aika alkaa puhua Suomi-mummosta?


Juhlan kunniaksi aion opiskella Suomen kirjallisuushistoriaa, syödä äidin tekemiä lohileipiä, tutkailla Kalevalaa, käydä saunassa, juoda glögiä, katsoa Linnan juhlia ja ahmia Fazerin sinistä. Olisi ollut kiva käydä myös itsenäisyyspäivän tanssiaisissa, mutta se siirtyy ensi vuoteen. Tänään täytyy tyytyä katselemaan julkkisten tanssia presidentin linnassa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: viides luukku

Olen ollut tänäkin vuonna enimmäkseen kiltti, joten minulla on syytä odottaa joululahjoja. En toivo suurta lahjavuorta, mutta muutamia toiveita on mielessäni syntynyt. Paras tapa varmistaa näiden toiveiden kuulluksitulo on kirjoittaa ne blogiin, sillä totta kai Joulupukkikin lukee minun blogiani.

Rakas Joulupukki,

en toivo paljon tänä jouluna. Haluaisin ainoastaan maailmanrauhan ja USA:n presidentin vaihtoon. Niiden lisäksi minulla on toki pari muutakin toivetta:

  • Turun sanomien tilaus joulun jälkeen
  • pieni matkaradio
  • toimiva netti
  • Juhani Ahon Papin tytär sekä Papin rouva (voit etsiä antikvariaateista)
  • paljon suklaata
  • kynttilöitä (harmahtavia, viininpunaisia, turkooseja tai tummansinisiä)
  • tulitikkuja
  • kahvia
sekä paljon halauksia ja iloista joulumieltä kaikille maailman ihmisille.

Toivoo,
Elli


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: neljäs luukku

Riisipuuro on joulutorttujen lisäksi ainoa jouluruoka, josta todella pidän. Se on niin hyvää, että sitä voisi tehdä vaikka juhannuksenakin! Minua kuitenkin arveluttaa puuron sisältämä valtava maitomäärä. Voisiko sen korvata jollain muulla?

Vastaus on: tietenkin voi. Kauppojen hyllyt notkuvat maidonkorvikkeita mantelijuomasta kaurakaakaoon. Tänään toteutimmekin ystävän kanssa joulupuurotestin, jossa keitimme riisipuuroa kolmesta eri maidonkorvikkeesta. Nämä olivat Alpron mantelijuoma, Plantin kaurajuoma sekä Plantin riisijuoma.


Tuomiot:

Riisi-riisipuuro
Tämä äkkiseltään hätkähdyttävä yhdistelmä maistui yllättävän hyvälle. Minua se ei tosin yllättänyt, sillä olin jo aikaisemmin maistanut riisijuomaan keitettyä joulupuuroa. Toisaalta riisin maku oli puurossa hyvin vahva, ja se voi joillekin olla liikaa. 9+

Manteli-riisipuuro
Tämä ei ollut niin hyvää. Vaikka manteli kuuluukin riisipuuron sekaan yllätyksen muodossa, näin suurena määränä se oli liikaa. Maku oli terävä, ei pehmeä niin kuin joulupuurossa kuuluu olla. 7-

Kaura-riisipuuro
Näistä kolmesta paras. Puuro maistui juuri sopivan pehmeälle ja jouluiselle, eikä kauran makua oikeastaan edes huomannut. 10-



lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: kolmas luukku

Joulukortteja on kiva saada ja lähettää, mutta kuka niitä ehtii tehdä? En minä ainakaan, paitsi Luonto-liiton joulukorttipajassa, joka järjestettiin taas eilen. Siellä syntyivät kortit hujauksessa, kun materiaalia ja ideoita riitti. Samaan aikaan tehtiin myös kynttilöitä valuttamalla steariinia lasipurkkeihin.



Koroisten kahvila on ihanan idyllinen ympäristö, jossa tuntuu kuin olisi siirtynyt monta vuosikymmentä taaksepäin. Hämyisessä tuvassa oli ihana askarrella ja juoda glögiä Michael Bublén (ja myöhemmin "kelttiläisen" musiikin) soidessa taustalla.


Muun muassa tällaiset kortit tuli tehtyä.
Ilta oli tosi mukava ja rento ja se vietettiin hyvässä seurassa. Ensi vuoden korttiaskartelupajaa odotellessa!

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: toinen luukku

Tämä luukku täytyy avata hitaasti. Raotetaan ensin vähän... sieltä kuuluu hartaita, virsimäisiä säveliä. Hohhoijaa. Älä säikähdä, sillä nyt luukusta kajahtaa rytmikäs torvisoolo. Tämän tahtiinhan voisi vaikka tanssia! Jammailu kuitenkin keskeytetään alkuunsa, kun nostalginen lapsikuoro aloittaa laulunsa: "Joulupukki, joulupukki...".

Joululaulut aloittavat joulunodotuksen. Kun ensimmäiset lumihiutaleet putoilevat taivaalta, tekisi heti mieli laittaa joulu-soittolista soimaan ja fiilistellä joulua... vaikka olisi marraskuu. Mietin tänä vuonna jo Halloweenin jälkeen, että saako nyt jo alkaa kuunnella joululauluja. Seurauksena kuuntelin niitä koko marraskuun niin ahkerasti, että nyt alkaa jo kyllästyttää.

Toisaalta Michael Bublé on niin ihana, että häneen on vaikea kyllästyä. Myös Frank Sinatran kappaleissa on jotain todella jouluista. Suvi Teräsniskan kappaleita joulusoittolistaltani löytyy monta, vaikka en niin paljon perinteisistä suomalaisista virsijoululauluista välitäkään. Hieman erilainen joululaulu, joka saa kylmät väreet juoksemaan selkää pitkin, on Lumiukko-elokuvasta tuttu Walking in the air.

Kaikkien aikojen lempparijoululauluni ei muistuta yllä lueteltuja pätkääkään. Se on nimittäin Whamin Last Christmas suoraan 80-luvulta. Se on se joululaulu, johon en kyllästy koskaan ja joka saa minut joulumielelle vaikka keskellä kesää. Se on vaan niin epic.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukalenteri!

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä ja avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Myös minun blogini joulukalenteri alkaa tänään. Ensimmäisestä luukusta paljastuu, yllätys yllätys, joulukalentereita.


Partiolaisten adventtikalenteri on yksi joulunodotuksen kulmakivistä. Se on löytynyt jääkaapin ovesta jokaisena joulukuuna lapsesta asti; ilman sitä joulu ei olisi joulu. Olen itsekin myynyt kalentereita joka vuosi ja viime vuonna sain jopa Kalenteriketun pestin, eli johdin lippukuntamme kalenterimyyntiä. Tänä vuonna olin laiska ja sain kalenterin lahjaksi isältäni.


Joulua ei myöskään tule ilman suklaakalenteria, joten sellainenkin piti hankkia. Kolmen euron minions-kalenteri sopii mielestäni tehtävään hyvin. Ainakin ensimmäisen luukun suklaa oli parempaa kuin viime vuoden muumikalenterissa. Ja onhan se aika piristävä ja hauska tuossa ikkunalaudalla. Harmi vaan, ettei suklaita saa syödä kuin yhden päivässä...

Tämä oli siis Forget me (not) -joulukalenterin ensimmäinen luukku ja huomenna avautuu toinen. Muistakaa kurkata blogiin joka päivä jouluaattoon asti!

torstai 24. marraskuuta 2016

Asiat, joista olen kiitollinen

Tänään vietetään Yhdysvalloissa kiitospäivää. Päivän juhlinta juontaa juurensa 1600-luvulle, ja sen tarkoitus on alun perin ollut kiittää satokauden päätteeksi hyvästä sadosta ja muista hyvistä asioista. Suomessa tätä juhlaa ei vietetä, mutta kiittää ei voi koskaan liikaa. Haluan siksi osoittaa tässä postauksessa kiitokseni kaikelle ja kaikille, jotka ovat tehneet elämästäni hieman paremman elää.

  • Doctor Who
  • Kirjallisuuden opiskelu Turun yliopistossa
  • Opiskelukaverit
  • Suomessa eläminen (vaikka se ei aina tunnukaan kiittämisen arvoiselta)
  • Saaristo
  • Kirjallisuus
  • Äiti (ja isä myös)
  • Naapurustoni
  • Musiikki ja sen esittäjät
  • Heinäkuun lämpimät ja hämärät illat
  • Kummitäti
  • Partio
  • Hyvä terveys (olin viimeksi kuumeessa viime jouluna)
  • Turun Klassillinen lukio
  • Tanssi ja kaikki mikä liittyy siihen
  • Mummi
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, koko ajan tulee uusia kiitettäviä asioita mieleen. Ehkä ensi vuonna julkaisen Kiitospäivä osa 2 -postauksen. On kuitenkin vielä yksi asia, jota haluan kiittää juuri tässä postauksessa.

Se asia ei oikeastaan edes ole yksi asia. Se on monta ihmistä, jotka kaikki ovat minulle todella tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa minulla on hauskaa ja jotka ovat itsekin hauskoja ja ihania. Ihmisiä, joita voin halata ja joille voin kertoa huoleni. Ihmisiä, jotka voivat kertoa omat huolensa minulle. En koskaan väsy kuuntelemaan.

Kiitos ystävät.