Olen ollut aika hiljainen täällä blogissa viime aikoina. Siihen on syynä se, että elämässäni on syyskuussa tapahtunut niin paljon. Isoja juttuja ja pieniä juttuja, asioita jotka antavat uskoa ja jaksamista tulevaisuuteen. Kuukausi on kulunut nopeasti, ja ollut täynnä kivoja, innostavia ja ihania asioita. Syyskuu oli paluu arkeen elokuun lomailun jälkeen, mutta se arki ei ole tuntunut tylsältä. Tämä tuntuu lempeältä syksyltä, toivottavasti se jatkuu sellaisena aina jouluun asti.
 |
| Kuvaaja: Teemu Hyvönen |
Kuun ensimmäisenä lauantaina minut kutsuttiin purjehtimaan. Siitä tulikin elämäni hauskin purjehdus. Miehistöön oli pyydetty monta erilaista ihmistä, ja kun heidät laitettiin samaan veneeseen, syntyi hauskoja tilanteita. Mukana oli myös eräs vitsiniekka, joka piti huolen siitä, etteivät kenenkään suupielet olleet alaspäin. Aurinko paistoi, vaikka oli luvattu vesisadetta, ja lämmintäkin oli. Sitä ei tosin tästä kuvasta arvaisi. En yleensä käytä purjehtiessa tällaista hassua hiihtopipoa, mutta toinen piponi oli pyykissä, joten oli pakko laittaa tämä.
 |
| Kuvaaja: Anni Savioja |
Partion vaeltajaryhmällämme oli syksyn ensimmäinen kokous syyskuun toisella viikolla. Paistoimme tikkupullaa (johon minä olin tehnyt taikinan), tutustuimme toisiimme ja pelasimme erilaisia pelejä. Ryhmämme oli kasvanut monella uudella ihmisellä jotka vaikuttivat kivoilta. Pahaksi onneksi kesken kaiken alkoi sataa vettä ja tikkupullataikinakin kastui. Saimme kuitenkin pullat paistettua ja pysyimme itsekin kuivina, olimmehan varautuneet kunnon partiolaisina säänkestävin varustein.
Sitten niihin isoihin juttuihin: aloin seurustella syyskuun kuudes päivä. Menimme poikaystäväni kanssa Hämeenlinnaan kahden viikon seurustelun jälkeen ja olimme neljä päivää yhdessä. Se tuntui ihan luonnolliselta, hänen kanssaan on helppo olla. Mukana oli myös pikkusiskoni, sekä Lyyli. Lyylin lelut olivat unohtuneet Turkuun, joten ostimme sille kaksi palloa, jotka se rikkoi viidessä minuutissa. Menimme Hämeenlinnareissulla poikaystäväni kanssa käymään Sibeliuksen synnyinkotimuseossa. Museovirkailija vinkkasi meille Sibeliuksen puistosta, jossa puistonpenkit soittavat musiikkia. Menimme puistoon ja istuimme penkeille. Oli todella romanttista istua syksyisessä puistossa auringonvalossa pudonneiden lehtien ympäröimänä ja kuunnella Sibeliuksen musiikkia. Siinä hetkessä ajattelin olevani onnellinen.
Toinen iso juttu on, että sain ensimmäisen asiakkaan kirjoituspalveluilleni. Olen alkusyksyn ajan luonut brändiä kirjoittajana, joka tuottaa lehtijuttuja, blogikirjoituksia ja tiedotteita, sekä oikolukee muiden tekstejä. Viime viikolla sain ensimmäisen blogikeikan ja lisää yhteistöitä on kiikarissa. Olen tästä asiasta vähintään yhtä onnellinen ja innoissani kuin uudesta parisuhteesta. Tein itselleni myös nettisivut, josta löytyy portfolio, CV ja yhteystiedot. Ne löytyvät täältä.
Myös toimittajan työ on maistunut hyvin syyskuussa. Nimenomaan maistunut. Tein jutun kuplateestä, jota varten kävin Bokacha-kahvilassa. Siellä tarjottiin minulle kolme kuplateejuomaa, joista jaksoin juoda vain kaksi. Kuplatee oli jännännäköistä, mutta herkullista. Tein juttua myös ravintola Mex-Mexin uudesta ravintolasta Kaskenkadulla, Putiikki Vanha-Vantosta Raisiossa, sekä KOTONA sisustus -verkkokaupasta.
 |
| Esakalliolla on Rauli Badding Somerjokea, Reijo Taipaletta ja Unto Monosta esittävät vahanuket, jotka tästä kulmasta näyttävät katsovan suoraan kohti. |
Kuun viimeisenä viikonloppuna kävin myös tanssimassa pitkästä aikaa. Perjantaina suuntasimme parin kaverin kanssa Esakalliolle Somerolle, missä soitti lempibändimme Hurma. Ilta oli mukava, vaikka tulimmekin paikalle vähän myöhässä kaverin harrastuksesta johtuen. Tanssijoita oli vähemmän kuin ennen koronaa, mutta kuitenkin sen verran, että pääsin tanssimaan niin paljon kuin halusin. Lauantaina Valasrannalla oli sen sijaan tupa täynnä. Kyllä siinä mietti, että mitä jos se nyt tulee. Olimme kuitenkin tulleet paikalle isommalla porukalla ja lavalla oli lisää kavereita, joten täysin tuntemattomien kanssa ei tarvinnut tanssia.
Loppuun hauska fakta: kävin syyskuun aikana kaksi kertaa Ikeassa. Tai toinen kerta on oikeastaan vielä edessä, menemme sinne tänään poikaystävän kanssa. Viimeksi menin etsimään kynttilöitä, mutta en löytänyt, joten ostin kolme pientä kaktusta. Yksi vanhempi kaktukseni on nimittäin kuollut selittämättömästi. Toivottavasti nämä pysyvät hengissä. Tänään lähden taas etsimään kynttilöitä, mutta saa nähdä, mitä kaikkea minulla on mukana kotiin tullessa.
Lempeää syksyä sinullekin!