22 vuotta

Jätin eilen taakseni kultaisen 21 vuoden iän ja täytin 22. Ei tunnu mitenkään erityisen vanhalta, vaikka ystävät kiusoittelevatkin, että nyt voin liittyä mummokerhoon. Itseasiassa tuntuu, että olen vielä aika nuori. Ja se on hyvä. Onneksi tätä elämää on vielä niin paljon jäljellä ja ehdin kokea ja tehdä vielä niin monia asioita.

Ennen varsinaista syntymäpäivää vietin hemmottelupäivän itseni kanssa. Koska minä olen oman elämäni tärkein ihminen, halusin antaa itselleni syntymäpäivälahjaksi ihanan päivän täynnä ihania asioita. Aamulla menin aamupalalle käsityöläismuseon kahvila Kisälliin, jossa söin taivaallista pannukakkua. Sen jälkeen shoppailin pari tuntia ja ostin pienen kalenterin ensi vuodelle. Lounasaikaan tieni vei japanilaisen ravintola Shibuin sushibuffetiin, jota kaverini olivat kehuneet. Minusta sushivalikoima oli vähän suppea, mutta ainakin ne maistuivat hyvältä.

Hemmottelupäivään kuului myös kampaajalla käynti. Ylipitkät kutrit muuttuivat äkkiä kevyeksi kesätukaksi, joka sopii minulle niin hyvin, etteivät kaverit edes huomanneet hiusteni lyhentyneen. Kampaajalta kiiruhdin kotiin leipomaan seuraavan päivän brunssia varten. Oli ihanaa viettää leivontailtapäivä kesämusiikin soidessa ja lämpimän ilman tulviessa ikkunasta. Ehdin juuri sopivasti saada kaiken valmiiksi, ennen kuin kello oli kahdeksan ja piti lähteä leffaan. Hemmottelupäivän päätöksenä menin katsomaan kauhuleffa Midsommaria. Se oli outo, niinkuin olin odottanutkin, mutta myös hieman pelottava.

Syntymäpäiväni alkoi brunssilla ystävien kanssa. Tarjolla oli croissantteja, ystävän tekemää herkullista uunijuustoa, persikka-vadelmasalaattia, itsetehtyä jääteetä, tuhatlehtileivoksia sekä ranskalaista marjaraparperikakkua. Teen sitä kakkua aina syntymäpäivänäni, kerran vuodessa. Se maistui jälleen kerran aivan ihanalta. Iltapäivällä vein loppukakun kotiin vanhempien luokse, missä juhlittiin lisää.

Syntymäpäiväni ja sitä edeltävä päivä olivat aivan loistavia. Olen kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka viettivät synttäreitä kanssani, ja myös itselleni. Onneksi juhliminen ei lopu tähän, vaan jatkuu Valasrannan tanssileirillä, jonne menen tänään. Siellä on ihana tanssia kesäisessä säässä, joka saapui juuri sopivasti syntymäpäiväkseni.


Kuvat on ottanut Milla Mykrä.

Erilainen Hangon regatta

Viimevuotisen Hangon regatan jälkeen odotin tätä kesää innolla. Muistissa välkkyivät kuvat aurinkoisesta Hangosta, merellä kisaavista veneistä ja täpötäydestä bilelaiturista. Halusin kokea sen kaiken uudestaan. Tänä vuonna matkassa oli kuitenkin mutkia. Huonon onnen ja viime hetken peruutusten vuoksi minulla ei ollut paikkaa yhdessäkään kisaveneessä. Kaiken lisäksi sääennuste näytti kylmää, sadetta ja kovaa tuulta viikonlopuksi.

Päätin kuitenkin lähteä Hankoon. Voisin tutustua kaupunkiin ja ottaa rennosti, eikä minun silti tarvitsisi jäädä paitsi iltahulinoista. Regattaan oli tulossa paljon tuttuja, joita voisin moikata kisojen jälkeen. Aloitin turistielämän heti perjantaina menemällä persoonalliseen kahvilaan nimeltä Alan's cafe, joka oli söpön kotikutoinen. Kahvilasta sai suodatinkahvia, teetä ja kaakaota, sekä itsetehtyjä leipomuksia, kuten marjapiirakkaa ja mokkapaloja, kaikki ilahduttavan edulliseen hintaan. Sisustus sopi vanhan talon henkeen ja miellytti myös minua: kaikki huoneet olivat nimittäin täynnä kirjoja.

Pääsin mukaan myös regattamenoon, kun vein tavarani veneeseen, josta minulle oli luvattu yöpaikka. Illasta tuli hauska, eikä vesisade haitannut tunnelmaa.

Lauantaina pääsin yllättäen purjehtimaan. Olin edellisiltana mennyt juttelemaan yhteen veneeseen, jossa oli tuttuja, ja sieltä oli luvattu minulle gastipaikka lauantain kisaan. Sää oli ennusteista huolimatta kaunis ja myötätuuleen purjehtiessa tuli jopa lämmin. Pysyimme kisassa muiden mukana ja kaikilla oli hyvä mieli.

Monen veneen miehistöllä oli tiimipukeutuminen, esimerkiksi samanlaiset paidat tai hatut. Jotkut olivat panostaneet tiimiasuihinsa enemmän: eräällä vanhan skotlantilaisen klaanin omistamalla veneellä näkyi kilttiin pukeutuneita miehiä ja jopa kokonaisia Skotlannin perinneasuja. Laiturissa kuultiin myös säkkipillin soittoa, mikä piristi kaiken jumputuksen seassa.

Sunnuntaiaamuna jatkoin turistielämää ja menin aamupalalle hotelli Villa Maijaan. Villa Maija on yksi Hangon vanhoista huviloista Appelgrenintiellä, ja siellä saa pistäytyä aamupalalla, vaikkei olisikaan hotellin asukas. Aamupala oli herkullinen ja täyttävä, eikä maksanut paljon.

Hangon regatta oli kiva kokemus tänäkin vuonna. Se jäi kuitenkin kauas viime vuoden regatasta. En tiedä kultaako aika muistot tai oliko minulla liikaa odotuksia, mutta minulla ei ollut yhtä hauskaa kuin viimeksi. En itsekään tiedä miksi. Ehkä syynä on se, että bileet olivat pliisummat ja laiturilla oli huomattavasti vähemmän juhlijoita kuin viime vuonna, mihin saattoi olla syynä huono sää. Sekin teki varmasti osansa, ettei minulla oikeastaan ollut omaa miehistöä, johon olisin voinut tuntea kuuluvani. Haluan silti muistaa Hangon lämmöllä ja aion palata regattaan vielä joskus.