Parempaa uutta vuotta!

Vuosi vaihtuu huomenna ja on taas aika muistella mennyttä vuotta. Viime vuonna kirjoitin, että 2017 oli siihenastisen elämäni paras vuosi. Samaa voin sanoa nytkin, sillä 2018 on ollut vuosi, jonka kaltaista en toivo enää koskaan tulevan.

Voin hyvällä syyllä sanoa, että 2018 oli elämäni huonoin vuosi. Sen aikana tapahtui kaikenlaista, josta en halua täällä puhua. Silloinkin kun mitään ei tapahtunut, elämä oli kiireisempää ja uuvuttavampaa kuin koskaan ennen. Asiat, joista olin ennen nauttinut, eivät tuottaneet enää samalla tavalla iloa. Minun piti miettiä monia asioita uusiksi. Juuri, kun olin luullut saaneeni elämän taas tasapainoon, mummini sairastui vakavasti ja kuoli loppusyksystä. Sen vuoksi en julkaissut täällä blogissakaan pitkään aikaan mitään.

2018 oli myös työn vuosi. Heti tammikuussa sain paikan henkilökohtaisena avustajana, ja sitä työtä teen yhä joka keskiviikko. Kesällä siivosin hotellihuoneita Börsissä, mikä oli loppujen lopuksi ihan kivaa. Sain mukavia työkavereita ja kunto kohosi. Heinäkuun 30 asteen helteet tosin jäivät mieleeni tuskaisina, mutta niistäkin selvittiin kylmien suihkujen avulla. Syksyllä aloin miettiä kesätyöpaikkoja ja jatko-opiskelua. Havahduin siihen, että minun täytyy saada työkokemusta omalta alaltani ja äkkiä. Siispä soitin Aamuset-lehteen ja pääsin sinne avustavaksi toimittajaksi. Urani on nyt virallisesti alkanut.

Aloitin myös tiedottajana Akateemisen purjehdusseuran hallituksessa. Hallitustoiminta osoittautui mukavaksi hommaksi, vaikka minua jännittikin aluksi. Ensi vuodelle minut valittiin sihteeriksi. Kesällä pääsin purjehtimaan enemmän kuin viime vuonna ja osallistuin Hangon regatassa kisaankin. Eräällä purjehduksella koettiin myrsky ja toisella taas peilityyni. Toinen harrastukseni tanssi jäi vähemmälle, mutta sen tilalle tuli partio, josta olin pitänyt vähän taukoa. Kaiken kaikkiaan harrastin kaikkea sopivassa suhteessa.

Vuosi ei ollut helppo. Ahdistus, suru, väsymys ja muut negatiiviset tunteet vierailivat luonani usein, enkä aina tiennyt, miten selvitä niistä. Koska maailma oli minulle ankara, minun piti alkaa kohdella itseäni lempeämmin. Itsetuntoni parani. Opin rakastamaan itseäni, vaikka se oli vaikeaa. Vuonna 2018 sain vähemmän paniikkikohtauksia kuin ennen ja olin myös muille mukavampi. Toivottoman tilanteen tullessa en enää vaivu epätoivoon, vaan sanon itselleni: "Nouse ylös ja tee se, mitä täytyy tehdä."

Toivon, että 2019 on parempi vuosi kuin 2018. Tasaista tai ei, sillä ei ole väliä, kunhan fiilis on päällisin puolin positiivinen.

Blues in Winter Wonderland

Gute Weinacht! Tein vielä ennen joulua pienen tanssireissun Saksaan, Nürnbergiin. Kyseessä oli bluestapahtuma Winter Wonderland Blues, jonne olin ilmoittautunut ainoana suomalaisena. Se ei haitannut, sillä bluesihmiset ovat todella ystävällisiä ja lämpimiä, myös Saksassa. Lähdin aikaisin aamuyöllä Turusta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lensin ensin Amsterdamiin ja sieltä Nürnbergiin. Saavuttuani perille etsin asunnon, jossa majoittuisin viiden muun naisen kanssa, kaikki saksalaisia. Asunnossa oli vain yksi kylpyhuone ja siellä kylpyamme. Minun teki mieli mennä kylpyyn, mutta en kehdannut ajatellessani muita naisia, jotka myös haluaisivat käyttää kylpyhuonetta.

Perjantai-iltapäivällä minulla oli hyvin aikaa tutkia Nürnbergin joulutoria. Kävelin vanhankaupungin portista sisään ja kiersin sen takana olevan pienen markkinakorttelin. Luulin siinä vaiheessa jo nähneeni koko torin, kunnes menin syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja näin edessäni kyltin: "Christkindlesmarkt". Sen takana avautui valtava kojurykelmä. Torilla myytiin nukkekotikalusteita, lämmitettyjä pehmoleluja ja vaikka mitä. Joka puolella leijaili herkullinen paahdettujen manteleiden tuoksu.

Viivyin perjantai-illan bileissä vain tunnin, sillä olin valvonut 22 tuntia lähes putkeen. Lauantai-iltaan halusin panostaa kunnolla. Puin juhlavaatteet ylleni ja lähdin kämppisteni kanssa kauempana sijaitsevaan majataloon, jossa pidettiin Yule Ball. Tähän joulu- ja Harry Potter -teemaiseen iltaan kuului jouluillallinen ja tanssiaiset. Ruoka oli sopivan kevyttä ja seura loistava, ja minäkin ujona suomalaisena rentouduin nopeasti. Tanssiaisissa soitti bluesmuusikko Stefano Ronchi, jonka kanssa minäkin sain tanssia myöhemmin illalla. Omasta mielestäni hän kyllä soittaa paremmin kuin tanssii.

Pallot ovat pehmeästä leivästä ja maidosta tehtyjä knödeleitä.

Koska olin Saksassa, minun piti tietysti puhua saksaa. Se ei ollut kovin helppoa, sillä opiskelin saksaa viimeksi keväällä ja kielitaidot ovat vähän ruosteessa. Ensin suusta tulikin vain ruotsia, mutta kuunnellessani saksalaisten höpötystä ympärilläni alkoivat omatkin aivoni kääntyä saksa-asentoon. Asioin marketissa, tavaratalossa ja leipomossa saksaksi, ja puhuin jopa bussissa tuntemattoman kanssa. Paluu Suomeen tuntui oudolta, mutta onneksi kuulin tänään kahvilassa parin saksalaisen puhetta.

Sunnuntai alkoi lumisateella. Olin asiasta innoissani, kunnes kännykkääni saapui viesti: Lentosi on peruttu. Menin paniikkiin, sillä seuraavana päivänä minulla oli yliopistolla seminaari, johon oli pakko osallistua. Yritin saada uuden lennon vielä samalle illalle, yritin soittaa opettajalle, mutta kukaan ei vastannut. Miksi tällaista tapahtuu juuri silloin, kun matkustaa ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille? Lopulta tapahtuman järjestäjä ajoi kanssani kentälle ja selvitti tilanteen virkailijoille saksaksi. Sain uuden lennon Frankfurtista Helsinkiin ja taksikyydin Frankfurtiin, enkä joutunut maksamaan ylimääräistä. Kotiin päästessäni olin niin väsynyt, etten jaksanut edes purkaa laukkuani.

Tuliaisiksi ostin paljon Lindtin suklaata.

Ruhige Weinacht für alles!