Kesän kohokohta

Olen juuri kotiutunut Valasrannan tanssileiriltä, joka oli 22. - 30.7 Yläneellä. Yhdeksään päivään mahtui satoja kilometrejä tanssia, uusia tuttavuuksia, hauskanpitoa, liian vähän unta ja liikaa ampiaisia. Nyt jalat sattuvat, silmänaluset pussittavat enkä aio tanssia kuukauteen, mutta siitä huolimatta kulunut viikko oli kesäni paras.

Tässä tanssileiri kuvina:

Uudet tanssikengät

Tyylikäs poseeraus 50-luvun iltana.

Ensi vuoden leiriä odotellessa!

Leirikuvien ikuistajat: Elli Kummala, Petri Oksanen, Pekka Saurio

Ikimuistoinen syntymäpäivä

Täytin 19 vuotta eilen, 19.7, ja vietin parhaan syntymäpäivän pitkiin aikoihin. Minulle oltiin jo aiemmin sanottu, että "nyt et sitten enää saa aamupalaa sänkyyn eikä tule samppanjaa, kun 18-vuotispäivä meni". Olin siis varautunut erittäin pieniin muistamisiin ja ehkä juuri siksi päivästä tuli niin ihana. Kun en odottanut liikoja.

Sain lahjaksi Milja Kauniston Luxus-kirjan, jota olen pitkään kuolannut kirjakaupoissa. Se kertoo Ranskan vallankumouksen ajoista ja on kuulemma hyvin verinen, mikä sopii minulle mainiosti. Kirjassa on 542 sivua, eli minun täytyy valita lukemisajankohta tarkkaan.
Päätimme kaverin kanssa käydä syntymäpäivän kunniaksi Turun linnassa. Sen pitkä historia kiehtoo aina, vaikka olenkin ollut siellä monta kertaa.



Linnassa on huomioitu kaikki aikakaudet 1200-luvulta nykypäivään.

Ilmeeni ei vielä ole näin hapan, vaikka olenkin jo 19-vuotias.

Hauskanpito jatkui illalla west coast swing -vapaaharjoituksissa. Minulle laulettiin ja minua halattiin, ja sitten muodostettiin tanssipiiri, jossa jokainen sai vuorollaan tanssia kanssani. Siinä tuli tosi erityinen olo.

Kiitos kaikille teille, jotka teitte syntymäpäivästäni mahtavan. Tulen muistamaan sen ikuisesti. <3 

Hyvää nimipäivää minä!

11.7! Se on Ellin eli mun nimipäivä. En kuitenkaan aio juhlia tänään railakkaasti, vaan kertoa täällä blogissa nimeni olemuksesta.

Elli-nimen alkuperänä uskotaan olevan arabialainen Ellinor, joka merkitsee "Jumala on valoni". Ellinorista on sittemmin Euroopassa muotoutunut Eleonora, joka vääntyi Suomessa Ellinooraksi. Koska Eleonora ja Ellinoora ovat pitkiä nimiä, on sen nimisiä naisia usein kutsuttu yksinkertaisesti Elliksi. Elli on todennäköisesti ollut myös Elisabet-nimisten lempinimi. Toisaalta Ellin juuret saattavat viedä Kreikkaan, josta nimi Helena on kotoisin. Kaikkihan me tiedämme tarun kauniista Helenasta, Zeuksen tyttärestä ja Spartan kuninkaan vaimosta, jonka sieppaus käynnisti legendaarisen Troijan sodan. Helena tulee Kreikan aurinkoa tarkoittavasta sanasta helios ja merkitsee "loistava". Helenasta on ensin syntynyt muunnelmia, esimerkiksi Elina ja Ellen, joista on käytetty lempinimeä Elli.

Miten minusta sitten tuli Elli? No, tuli vain. Vanhempani sanovat, ettei muita nimivaihtoehtoja oikeastaan edes ollut. Jos olisin ollut poika, olisin varmaan silti ollut Elli. Äitini tosin kertoo miettineensä Leevi & the Leavingsin Laura Jenna Ellinoora Aleksandra Camilla Jurvanen -kappaletta kuunnellessaan, että sehän olisi aika kaunis nimiyhdistelmä. Ei siis koko litania, vaan Ellinoora Aleksandra. Se ei kuitenkaan kuulostanut hyvältä sukunimeni kanssa, joten Elli Amanda sai kelvata. Ja onhan sekin kaunis yhdistelmä, sillä Amanda tarkoittaa rakastettua.

Olen elämäni aikana törmännyt useisiin muihinkin Elleihin, lähinnä kirjallisuudessa. Pienenä yksi lempikirjoistani oli Elli, pikkuinen norsutyttö. Se kertoi Elli-nimisestä norsusta, joka oli eläinrakas, ystävällinen ja hieman ujo, ihan kuin minäkin pienenä. Myös monissa historiallisissa kirjoissa on Elli-nimisiä hahmoja, sillä Elli oli 1900-luvun alussa yksi Suomen suosituimmista nimistä. Oikeassa elämässä kaimoja on tullut vastaan vähemmän. Olen yleensä ollut kaikkialla paikan ainoa Elli, mutta kun menin lukion toiselle vuodelle, Ellejä oli yhtäkkiä joka puolella. Myös moni pikkulapsi on nykyään nimeltään Elli, mikä kertoo, ettei nimeni ole kuolemassa.
Hyvää nimipäivää kaikki Ellit, Noorat, Eleonorat ja Nellit!

Henkinen koti

Viikonloppu saaristossa oli pitkään kaivattu hengähdystauko tapahtumantäyteisen elämän keskelle. Meren ympäröimä valtakunta on kuin oma maailmansa, minne arjen ja kaupungin murheet eivät ulotu. Tulen siellä aina onnelliseksi, elämäntilanteesta riippumatta.

Saaristomeren saarien luonto on ihana. Metsät ovat täynnä lehtipuita ja aluskasvillisuutta, ja erilaisia kukkia on joka puolella. Rakastan niissä vaeltelua: tuntuu kuin kävelisi keskellä satua.

Kuva on Seilistä viime vuodelta.

Olisi ihanaa jos voisi asua meren lähellä aina. Talvikin olisi helpompi sietää aaltojen pieksemien kallioiden kuin rumien kerrostalojen keskellä. Pitkäaikaisena haaveenani onkin purjevene ja talo saaristossa, sitten joskus.