2020: elämäni paras vuosi

Viime vuoden uuden vuoden postauksessa ennustin mahtipontisesti, että tästä vuodesta tulee elämäni paras vuosi. Ilmeisesti se kannatti, sillä tämä on todella ollut tähän astisen elämäni paras vuosi. En tietenkään viime vuoden viimeisenä päivänä osannut vielä arvata, että maailmaan tulisi uusi kulkutauti, virus, johon ei löydy helposti parannuskeinoa, ja joka nopeasti laajenee pandemiaksi. Korona ei kuitenkaan pilannut minun vuottani, päinvastoin. Se opetti minut rauhoittumaan ja hidastamaan, katselemaan kiireettömästi ympärilleni ja näkemään pienten asioiden kauneuden.

Tämä vuosi oli ystävien vuosi. Olin jo pitkään haaveillut kaveriporukasta, jonka kanssa voisi bilettää ja pitää hauskaa. Ystävänpäivänä olin yksin kotona ja sain yhtäkkisen päähänpiston: järjestän bileet! Tein facebookiin tapahtuman ja kutsuin sinne muutaman tanssikaverini. Varoitusaikaa oli vain kaksi viikkoa, mutta bileistä tuli hauskat. Niiden innoittamana järjestin toiset bileet, ja vielä kolmannetkin. Yhteensä Tanssia ja Ystäviä -bileitä järjestettiin viidet, joista kahdet skypessä kokoontumisrajoitusten vuoksi. Kesällä pidin myös synttärit mökillä ja syksyllä halloweenbileet saman porukan kanssa. Myös juhannus vietettiin yhdessä ystäväni järjestämissä pienimuotoisissa juhannustansseissa. Tästä vuodesta jäivätkin päälimmäisenä mieleen kaikki ne hauskat ja ihanat hetket ystävien kanssa. Olen niistä todella onnellinen ja kiitollinen. Tanssia ja Ystäviä oli vuoden 2020 juttu, ja siihen vuoteen se jää. Aion järjestää bileitä myös ensi vuonna, mutta hieman erilaisella konseptilla.

Maaliskuussa äitini ja siskoni muuttivat Hämeenlinnaan. Minäkin olen viettänyt siellä tänä vuonna monta viikonloppua. Hämeenlinna on kiva historiallinen kaupunki, jossa riittää vielä nähtävää. Siitä on tullut minullekin yksi uusi koti.

Yksi tämän vuoden saavutuksista on se, että onnistuin pitämään basilikan hengissä seitsemän kuukautta. Ostin sen toukokuussa Paraisten k-supermarketista mökkireissun ruokia varten, ja päätin alkaa kasvattaa sitä. Basilika vaati erityistä hoivaa, mutta pysyi sitkeästi elossa aina joulukuuhun asti. Sitten se alkoi tehdä kuolemaa, ehkä liian viileän ilman takia.

Tämän vuoden ihaninta aikaa olivat kevät ja kesä. Vaikka keväällä korona veikin tanssit ja tapahtumat, muistan sen valoisana ja toiveikkaana aikana. Ja ennen kaikkea rauhallisena. Kevääseen ja kesään mahtui ystävien lisäksi myös muita otuksia, jotka ovat jostain syystä jääneet mieleen tästä vuodesta. Nimittäin hyönteisiä. Jo maaliskuun lopussa laskeutui ensimmäinen tokkurainen mehiläinen nenäliinapaketilleni, ja sen jälkeen olen bongannut mehiläisiä, ampiaisia ja kimalaisia yllättävistäkin paikoista, kuten kodistani suljetun ikkunan sisäpuolelta. Mökillä on tänä vuonna nähty sarvijaakkoja, pieniä sinisiä perhosia ja valtava hepokatti. Kökarin reissulla tuli vastaan upeita hämähäkkejä ja niiden verkkoja, ja Ahvenanmaan purjehduksella veneessä vapaamatkusti perhosia ja koppakuoriaisia. En edelleenkään halua olla liian lähellä hyönteisiä, mutta niiden touhuja on kiinnostavaa katsella.

Kesällä, kun koronarajoitukset hetkeksi hellittivät, pääsin matkustelemaan, ja kävinkin monissa eri paikoissa. Viikon purjehdusreissu Ahvenanmaan ympäri oli mieleenpainuva, samoin kuin retki Kökariin partioryhmän kanssa. Osallistuin toista kertaa purjehduskisaan Helsingin ja Tallinnan välillä, ja purjehdin muutenkin paljon. Heinäkuun alussa vietin viikon Lapissa äidin luona ja ihmettelin joka paikassa tallustelevia poroja. Koronavuodeksi tähän vuoteen mahtui todella paljon matkoja, myös yksi ulkomaanmatka (Tallinnaan).

Syksyllä oli edessä paluu arkeen. Ryhdyin kevytyrittäjäksi ja tein itselleni nettisivut. Blogitekstien ja tiedotteiden kirjoituksen sekä oikoluvun lisäksi olen edelleen toimittajana Aamuset-lehdessä. Tänä vuonna on tullut muutama asiakas, ja hommat ovat lähteneet hyvin käyntiin, vaikka kaikki ei aina ole mennyt niinkuin on suunniteltu. Toivottavasti ensi vuonna pääsen auttamaan entistä useampaa yritystä kirjoitushommien ja tekstien kieliasun kanssa.

Syyskuussa aloin seurustella ihanan nuoren miehen kanssa. Hän on hauska, suloinen ja komea, erityisesti tässä alla näkyvässä halloweenasussa. Hänen kanssaan on jo koettu paljon, niin tanssitunteja, Lapin reissu kuin vetinen vaellus Kurjenrahkan kansallispuistossa yhdessä Selma-koiran kanssa. Toivon, että ensi vuonna saamme kokea lisää ihania seikkailuja.

Tämä vuosi on ollut elämäni onnellisin, ja se on minun itseni ansiota. En ole vain odottanut, että asiat tulevat eteeni, vaan olen tehnyt jotain saavuttaakseni asioita.Yleensä minulla on aina ollut suuret tavoitteet seuraavalle vuodelle, ja tarkat suunnitelmat siitä, miten ne saavutetaan. Nyt en kuitenkaan keksinyt mitään suurta tavoitetta ensi vuodelle. On koronavuoden ansiota, että olen oppinut chillaamaan ja luopumaan kuun tavoittelusta taivaalta. Keväällä, kun kaikki tuntui ensin katoavan alta, huomasin, että yhtäkkiä ei ollutkaan kiire mihinkään. Ei tarvinnut mennä mihinkään eikä tehdä mitään. Se sai uskomaan, että kaikki kyllä järjestyy aikanaan.

Hyvää uutta vuotta 2021!

Kuukausi kuvina: joulukuu

Joulukuu on mennyt jouluisasti, vaikka tänä vuonna ei olekaan ollut pikkujouluja tai muita juhlia niin paljon kuin yleensä. Olin joulumielellä heti joulukuun alussa: laitoin jouluradion soimaan ja leivoin pipareita, joulutorttuja ja saaristolaisleipää. Eteläänkin saatiin pikkupakkasta ja lunta muutaman kerran, mikä edisti joulumielen saavuttamista. Jouluvalmistelujen kanssa oli tulla kiire, kun viimeisellä viikolla ennen Lappiin lähtöä piti tehdä työt ja kääriä lahjat sekä pakata. Sain kuitenkin aloittaa loman hyvillä mielin ilman ylimääräisiä hommia.

Myös Selma ja Lyyli odottivat joulua innoissaan: ne pukeutuivat mielellään tonttupukuihin.

Vietin joulukuun ensimmäisen viikon isän luona, sillä isä oli joutunut sairaalaan ja minun piti vahtia taloa ja koiria. Se oli loppujen lopuksi ihan rento viikko. Leivoimme poikaystävän kanssa joulun ensimmäiset piparit ja poikaystävä koristeli minulle oman piparin. Viikko huipentui itsenäisyyspäivään, jota vietettiin yhdessä perheen kanssa. Kävimme poikaystävän kanssa saunassa ja kuuntelimme Sibeliusta, ja sen jälkeen pöydässä odotti juhla-ateria. Linnanjuhlien korvaava ohjelmakin oli kiva.

Joulukuun toisena viikonloppuna menimme Hämeenlinnaan pakkaamaan jouluna tarvittavat tavarat. Viikonloppu meni kotioloissa, sillä koronan vuoksi monet paikat oli suljettu. Kävimme kuitenkin Ahvenistolla kävelemässä Selman kanssa, ja kirjastossa lainaamassa leffoja. Matkalla kirjastoon kävelimme Sibeliuksen puiston läpi. Siellä oleva Sibeliuksen patsas oli saanut muistamisia Sibeliuksen päivän kunniaksi.

19. päivä joulukuuta alkoi loma, ja matkustimme pikkusiskon kanssa Lappiin. Ensimmäiset päivät kuluivat pikkusiskon synttäreitä viettäessä, hiihtäessä ja lasketellessa. Poikaystäväni saapui tänne aatonaattona ja se oli minun jouluni paras lahja.

Jouluaatto alkoi riisipuurolla ja joulupukin kuumalinjalla, kuten aina. Minä sain mantelin. Tänä vuonna Kaunispään huipulla ei järjestetty joulurauhan julistusta, joten meillä ei ollut kiire lähteä sinne. Kävelimme kuitenkin joka tapauksessa huipulle ja laskimme kilometrin pituisen pulkkamäen alas. Joulusaunan jälkeen istuimme joulupöytään, jonka antimet olivat tälläkin kertaa runsaat. Jouluruokaa on vieläkin jäljellä, mutta tänään emme syö sitä, vaan teemme nachopellin. Toivottavasti se lämmittää sisuksia, sillä ulkona on 30 astetta pakkasta.