Kesäkuu on ollut ihanan lämmin kylmän kevään jälkeen, ja muutenkin aika ihana. Pelkkää onnea se ei ole ollut, vaan kuukauteen on mahtunut surullisiakin asioita. Silti fiilis on ollut lähes koko ajan hyvä. Voi olla, että se johtuu siitä, että on kesä, sillä kesällä kaikki on aina ihanaa, tapahtui mitä tahansa.
Kuun alussa pidin taas pienen tauon jälkeen Tanssia ja ystäviä -bileet. Olin tilannut jo toukokuun puolivälissä netistä pitkään himoitsemani Cards Against Humanity -pelin, jonka toivoin ehtivän perille ennen bileitä. Tiukille meni, mutta pääsimme kuin pääsimmekin pelaamaan peliä bileissä. Oli jotenkin hassua istua iltaa niinkin "isolla" porukalla, kuin kuusi henkeä. Korona-aikana olin nähnyt vain korkeintaan kahta ihmistä kerrallaan.
Bileitä seuraavana aamuna otin auton alle ja lähdin hakemaan pikkusiskoa ratsastusleiriltä Pälkäneeltä. Sieltä jatkoimme Hämeenlinnaan pariksi päiväksi. Kävimme kotimme vieressä sijaitsevassa Suomen kasarmin aarteet -kirppiksellä, josta löytyi muun muassa tällainen hieno kirjeveitsi. Jätin sen kumminkin kirppispöydälle, kun tajusin, etten ikinä tule saamaan niin paljon kirjeitä, että tarvitsisin kirjeveistä.
Reissaaminen sen kun jatkui seuraavalla viikolla. Matkustin Helsinkiin, jossa hyppäsin Vuosaaren satamasta purjeveneeseen. Mukana ei ollut muita kuin minä ja kippari, mutta reissu oli hauska. Purjehdimme rennosti aurinkoisessa säässä ja illalla menimme saunaan. Mikään ei tunnu paremmalta kuin sauna pitkän purjehduspäivän jälkeen. Reissun loppupuolella sain ikäviä uutisia, ja olin oikeastaan kiitollinen, että reissu päättyi ja pääsin kotiin.
Juhannusta edeltävän viikon vietin yksin kotona (parin kaverin käyntiä lukuunottamatta) ja kokosin palapeliä. Suru haihtui yllättävän nopeasti, kun sain olla hetken rauhassa ja hitaasti. Juhannusaattona olin jo iloisella mielellä, ja vielä iloisempi olin, kun lähdin lauantaina kotijuhannustansseihin kaverin luokse. Laitoimme televisioon pyörimään Valasrannan tanssilavalta näytettävän livelähetyksen, jossa soittivat Kyösti Mäkimattila ja Varjokuva sekä Taikakuu. Ilta oli lämmin ja tunnelma kuin oikeissa juhannustansseissa. Tanssien päätyttyä teimme ex-tempore retken Littoistenjärvelle ja huuhdoimme tanssimisesta tulleet hiet lämpimään järviveteen. Se oli paras juhannus pitkään aikaan.
Juhannussunnuntaina matkustin taas Hämeenlinnaan, tällä kertaa bussilla. Seuranani oli basilika, jota en voinut jättää kotiin, sillä se kaipaa kastelua joka päivä. Tuntuu kuin minulla olisi lemmikki. Vaikka kasseja ja nyyttejä oli paljon, selvisimme basilikan kanssa ehjinä kotiin. Takaisin Turkuun mennessä mukana oli muun tavaran lisäksi vielä kaksi matkalaukkuakin, mutta jotenkin sain kaiken raahattua bussiin ja kotiin.
Hämeenlinnassa kävin elämäni ensimmäistä kertaa Hämeen linnassa. Se muistutti suuresti Turun linnaa, ehkä siksi, että linnat on rakennettu samaan aikaan. Hämeen linnaa ei tosin ollut säilytetty yhtä paljon alkuperäisessä asussaan kuin Turun linnaa, mikä johtuu siitä, että linnassa toimi vankila 1800 -luvulla ja sitä haluttiin palauttaa toimintakuntoon nopeasti. Linnasta tullessa kävin vielä eräässä ihanassa kahvilassa nimeltä Villa Marenki. Siitä tulee minun Hämeenlinnan vakiokahvilani.