Marraskuu oli tänä vuonna synkkä, mutta ei niin synkkä kuin yleensä. Viime vuonna tähän aikaan podin pahaa kaamosmasennusta; pimeys tuntui nielevän kaiken, toivonkin. Tänäkin marraskuuna mieli oli välillä matalalla terveysongelmien vuoksi, mutta kaiken kaikkiaan olen selvinnyt kuluneesta kuukaudesta yllättävän hyvin. Uskon, että syynä positiivisen mielialan säilymiseen on riittävä lepo ja mielekäs tekeminen. Olen voinut nukkua aamuisin niin pitkään kuin haluan ja illat olen pyhittänyt rentoutumiselle. Teen työtä, josta tykkään ja joka innostaa minua, ja sillä on selvästi suuri vaikutus jaksamiseeni. Tuleva talvi on tuntunut valoisammalta myös poikaystäväni ansiosta. <3
Kuun alussa kävimme kahden ystävän kanssa Xoco's-kahvilassa, jossa emme ole ennen käyneet. Juhlimme ystävän syntymäpäivää herkullisilla puolukka- ja uuniomenaleivoksilla. Xoco's sijaitsee linja-autoaseman lähellä Verkatehtaankadulla, ja siellä päin ei usein tule pyörittyä. En olisi edes tiennyt kyseisestä kahvilasta, ellei ystäväni olisi kutsunut minua sinne.
Samana viikonloppuna menimme poikaystävän kanssa Hämeenlinnaan. Minun lonkkani oli edelleen kipeä ja käytin sauvoja seuraavan viikon torstaita odotellessa. Silloin lonkkani viimein hoidettaisiin. Olimme päättäneet käydä Hämeen linnassa, joten jouduin konkkaamaan sielläkin sauvojen kanssa. Onneksi Hämeen linnassa ei ole yhtä paljon portaita kuin Turun linnassa. Illalla joogasimme Zoomissa pidettävällä verkkojoogatunnilla. Poikaystäväni ei taipunut asanoihin läheskään yhtä ketterästi kuin minä, vaikka minulla oli lonkka kipeänä. Joogan jälkeen haimme ruokaa aasialaisesta buffetravintolasta ja katsoimme koko illan Doctor Whota.
Kotiuduimme Hämeenlinnasta isänpäivän aattona, ja seuraavana päivänä juhlittiinkin isänpäivää. Söimme täyttävän brunssin, johon kuului smoothieta ja suklaapäärynäjuustokakku. Sen jälkeen veimme isän rentoutumaan Littoisten Järvelän saunoihin ja paljuihin. Päivä oli aurinkoinen ja porukkaa oli sopivan vähän, joten paljussa sai istuskella kaikessa rauhassa. Kävin jopa telttasaunassa, joka ei kuitenkaan ollut kovin lämmin.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa kohta kolme kuukautta, mutta pääsin tapaamaan hänen perhettään vasta marraskuun puolivälissä. Poikaystävän perhe asuu Espoossa, joten menimme viikonlopuksi sinne. Perjantai-illalla tutustuimme ja söimme poikaystävän äidin tekemää pizzaa sekä herkullista porkkanakakkua. Äiti ja poikaystävän veljet vaikuttivat mukavilta. Lauantaina kävin oman ystäväni luona, ja illalla tapasin myös poikaystävän kaveriporukan. Hekin olivat hauskaa seuraa, vaikka soittivatkin joululauluja jo marraskuussa.
Olimme jo pitkään suunnitelleet poikaystävän kanssa käymistä georgialaisessa ravintola Rionissa. Marraskuun toiseksi viimeisenä perjantaina ehdimme lopulta sinne syömään. Pidimme saman tien kunnon treffipäivän ja kävimme päivällä Forum Marinumissa tutustumassa merenkulun historiaan. Illalla oli sitten ihana istua Rionin pöytään ja syödä mahansa täyteen. Maha todellakin tuli täyteen, sillä georgialainen ruoka on hyvin täyttävää ja annokset olivat isoja. Voisin silti mennä uudestaankin, sillä ruoka oli todella hyvää.
Viikko sitten maanantaina menin juttukeikalle Korppooseen. Siellä on lifestylepuoti Amalias Hem, jossa olin suunnitellut käyväni jo pitkään tekemässä haastattelua. Matka Korppooseen kestää kaksi tuntia suuntaansa, joten reissuun meni koko päivä. Se olikin kiva Korppoopäivä. Ehdin leipomo Bagar Bengtiin viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa ja sain mukaani kaksi tuoretta limppua. Amalias Hem oli oikein viihtyisä ja Korppoon pikkuinen kylä söpö. Matkalla pysähdyin myös Nauvossa ja Paraisilla, sillä kaksi tuntia ajamista yhteen menoon olisi ollut puuduttavaa. Kesällä pitää käydä Korppoossa uudestaan, vaikka mökkireissun yhteydessä.