Äidin vaatekaapilla

Äidin vaatekaappi on houkutteleva paikka, jossa olen teininä usein käynyt tutkimassa. Tarkoitan siis sitä vaatekaappia, jossa roikkuvia vaatteita ei kovin usein käytetä. Olen sovitellut vaatteita, yhdistänyt niitä oman kaappini sisältöön ja kokeillut täysin hullujakin asuyhdistelmiä. Joskus joku kokonaisuus on onnistunut näyttämään yllättävän hyvältäkin.

Housut ja villapaita ovat minun, tosin villapaitakin kuului ennen äidille.

Olen aina katsellut tätä vihreää takkia sillä silmällä. Se kuuluu jakkupukuun, jota äitini on käyttänyt koiranäyttelyissä joskus kauan sitten. Siitä todisteena takin kauluksessa on koiran muotoinen rintaneula. Takki sopii minulle todella hyvin, kuten kuvasta näkyy, mutta en haluaisi käyttää sitä koiranäyttelyssä, sillä en edes käy sellaisissa. Haluaisin pukea sen villapaidan päälle, kuten kuvassa, sumuisena syksyisenä aamuna ja juosta kahvikuppi kädessä bussiin. Kangas ei harmi vain kestäisi sen enempää sumua kuin kahviroiskeitakaan.

Hame ja paita ovat minun. Ennen kuin kysyt, hame on Puolasta.

Rakastan tätä jakkua. Se päällä minusta tuntuu, kuin olisin prinsessa. (Sellainen nkyaikainen prinsessa siis.) Siinä on tyylikäs univormumainen napitus ja sen kaulukset ja siniraidalliset hihansuut tekevät siitä merihenkisen. Olen lainannut tätä jakkua useasti, ja tulen lainaamaan tulevaisuudessakin. Se päällä tulee niin ryhdikäs ja asiallinen olo.

Otin tämän mekon mukaan tähän postaukseen siksi, että se näyttää (ja tuntuu) niin rennolta ja voisin käyttää sitäkin oikeasti. Se olisi sellainen boheemi taitelija-asu, jota käyttäisin laiskana sunnuntaipäivänä kesähuvilalla (jos minulla siis olisi sellainen). Kuljeskelisin puutarhassa paljain jaloin ja haaveilisin, ja sitten hyvä ystäväni tulisi kylään ja tarjoaisin hänelle kahvia ja raparperikakkua marjojen kera. Ah. Aion niin toteuttaa tämän sitten joskus.

Joululomalla lukemani kirjat

Kirjallisuuden opiskelijana minun täytyy lukea jatkuvasti. Yleensä kirjat ovat eurooppalaisia klassikoita ja ne pystyy hotkaisemaan aika vaivattomasti. Jos - ja kun - kuitenkin haluaisi lukea muita kirjoja, ihan vain omaksi ilokseen, sille ei löydy aikaa. Joululomalla ehdin vihdoin käydä sellaisten opusten kimppuun.

Aivan ensimmäiseksi luin Johanna Sinisalon Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Olin kuullut siitä niin monta kertaa, että se oli jäänyt mieleeni kummittelemaan ja minun oli pakko lukaista se itsekin. Hyvä että luin, nimittäin maailmani laajeni tämän novellikokoelman myötä huomattavasti. Jokaisen novellin jälkeen oli pakko pysähtyä hetkeksi ajattelemaan koko elämää ja maailmaa. Sinisalolla on uskomaton mielikuvitus, eikä hän pelkää käyttää sitä. Kirja rohkaisi itseänikin kirjoittamaan ylös hulluimmatkin ideat ja tekemään niistä tarinoita.

 

Tultuani Lapista kotiin ostin ensi töikseni Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän. Olin odottanut sen lukemista jo syksyn alusta lähtien, mutta minulla ei koskaan ollut aikaa. Odotus palkittiin: romaani on maineensa veroinen sekä hyvässä että pahassa. Itkin ja nauroin vuorotellen ja yhtä aikaa tätä lukiessani. Härskien tarinoiden lomasta paljastui paljon elämänviisauksia, ja romaani oli loppujen lopuksi paljon enemmän kuin pelkkä huumoriteos.

 

 

Tämä oli heräteostos Sammakon kirjakaupasta. Olen aina ollut kiinnostunut mystiikasta, joten Taika päivässä kiinnitti huomioni. Siinä on listattu vanhoja suomalaisia arkipäivän taikoja, jotka antavat onnea kalastus- metsästys- ja lemmenasioihin, ennustavat tulevan sään sekä syntyvän lapsen sukupuolen, näyttävät sopivan paikan talon rakentamiseen ja niin edespäin. En ole vielä kokeillut yhtään kirjan taioista, sillä suurin osa niistä on hieman vaikea toteuttaa. Jos jollakin on yhdeksän peltoa ja kolme aittaa, ilmiantakaa itsenne!

 

 

Myös teevarastoni kasvoi jouluna ja sen jälkeen. Sain joululahjaksi Downton Abbey -teetä, jota olin toivonut. Se maistuu juuri siltä, kuin Downtonissa juotavan teen voisi kuvitellakin maistuvan. Hienostuneelta, mutta omaperäiseltä. Tilasin myös tutultani hänen itse tekemäänsä Doctor's Brew -teetä, jota olin himoinnut kesästä asti. Se tuoksuu ja myös maistuu ihanalle! Sitä juodessani voin kuvitella itseni lentämässä TARDISilla Tohtorin kanssa halki universumin.





 

Kuvia seinille

Olen jo monta vuotta keräillyt lehdistä julisteita, joita voisin laittaa oman kotini seinille tauluiksi. Tänään sisustusunelma vihdoin toteutui, kun isäni tuli kiinnittämään koukut seinään. Sitä ennen olin valinnut noin kymmenestä julisteesta parhaimmat ja katsonut niille paikat. Seinälle päätyi lopulta vain kaksi kuvaa. Muut olivat vääräntyylisiä tai niille ei löytynyt omaa tilaa seinästä. Harmittavinta oli hylätä sellaiset, jotka olen aina nähnyt tämän asunnon seinällä. Mutta ehkä ne löytävät paikkansa jostakin toisesta asunnosta.

 

 

Kehykset löysin Ikeasta. Siellä oli kivoja värikkäitä kehyksiä ja koristeellisia valkoisia kehyksiä. Valkoinen ei sopinut tauluihini, mutta onneksi vaaleanpunainen sopi. Muistan joskus vannoneeni, että sitten kun minulla on oma koti, en osta sinne mitään Ikeasta. En olekaan käynyt siellä muuttoni jälkeen kuin neljä kertaa. Miksi sen pitääkin olla niin halpa ja lähellä? 

 

Makuuhuoneeni ja olohuoneeni ovat periaatteessa avointa tilaa. Niiden välissä on kuitenkin liukuovi, joka näyttää ihan ladonovelta. Tein siitä hieman vähemmän ladonovimaisen solmimalla siihen narun, johon ripustin söpöillä pikku pyykkipojilla kauniita kortteja. Lopputulosta katsellessani totesin, että taidan olla aika vaaleanpunainen ihminen.