Kuukausi kuvina: toukokuu

Toukokuu on ollut täynnä tekemistä tänäkin vuonna. Joka viikonloppu on ollut reissuja tai muuta erityistä ohjelmaa. Sää on ollut silloin tällöin todella kylmä, mutta silti on tuntunut, että kesää kohti ollaan menossa. Töissäkin on tullut hyviä uutisia. Juuri nyt ulkona on hellettä, aurinko paistaa, linnut ja hyönteiset lentelevät ja ilmassa leijuu voikukan haituvia. Alkukesä on suloista aikaa, niin myös tänä vuonna.

Vappu oli tänä vuonna erilainen kuin normaalisti, kun kokoontumisrajoitukset olivat voimassa. Juhlimme silti kahden kaverin kanssa vappuaattona, ja illalla poikaystäväni tuli kylään ja söimme tortillaa. Seuraavana päivänä nautimme herkullisen brunssin mimosa-drinkkien kera. Kävimme myös Pincho Nation -ravintolassa syömässä tapaksia. Vappu oli kiva, vaikka tavanomaisia vappuperinteitä (brunssia lukuunottamatta) ei päässytkään tekemään.

Vappuviikonlopun sunnuntaina pääsin purjehtimaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kippari oli tuttu, mutta muut miehistön jäsenet olivat minulle uusia tuttavuuksia. Purjehdus oli rento ja suurimmaksi osaksi vain chillasimme. Muuta ei oikeastaan voinut tehdäkään, sillä tuulta oli heikosti ja purjeetkin voitiin nostaa vasta puolessa välissä matkaa. Sen jälkeen edettiinkin sitten aika hitaasti. Matkalla näimme hylkeen, joka nosti päätään vedestä Insinööri Pettersonin vieressä.

Tässä kuussa olen ollut monella piknikillä, mikä sopiikin toukokuun tunnelmaan paremmin kuin hyvin. Kuun yhdestoista päivä oli poikaystäväni synttärit ja menimme piknikille yhdessä hänen ja kahden kaverini kanssa. Kirsikat olivat silloin kukassa ja saimme paljon hyviä kuvia. Myöhemmin olen ollut ystäväni synttäripiknikillä, Kuralan kylämäessä piknikillä poikaystäväni kanssa, ja piknikillä kaveriporukan kanssa.

Kävimme moikkaamassa poikaystävän perhettä ja kavereita kuun puolessa välissä. En ole koronan takia uskaltanut käydä pääkaupunkiseudulla, joten näin heitä viimeksi puoli vuotta sitten. Samalla näin myös ystäväni ja kävimme synttäripiknikillä. Lauantai-päivälle tuli yllättäen vapaata, joten menimme poikaystävän kanssa tutustumaan Akseli Gallen-Kallelan kotimuseoon Tarvaspäähän. Se oli hieno, mutta niin olivat myös sen piharakennuksessa sijaitsevan kahvilan kakut.

Toukokuussa olen saanut tehdä mielenkiintoisia juttuja Aamuset-lehteen. Eräs juttu esitteli Turun kaupungin uuden kulttuurikuntoilureitin, jossa kierretään 1600-luvun rikospaikkoja. Mukaan tälle juttukeikalle tuli Veli Pekka Toropainen, jonka kirjaan 13 pyöveliä - päätöntä menoa 1600-luvun Turussa reitti pohjautuu. Reitin varrella opin uusia asioita, muun muassa sen, että Yliopistonmäellä on jäljellä pätkä Turun vanhasta tullimuurista.

Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna matkustimme Rautalammelle poikaystävän mökille. Meidän piti lähteä jo perjantaina, mutta VR:n veturinkuljettajat päättivät alkaa lakkoilla juuri silloin. Lähdimme siis vasta lauantai-aamuna. Koko viikonlopun oli pilvistä ja satoi, mutta onneksi telkkarista tuli jääkiekkoa ja euroviisut. Kävimme myös katselemassa Keski-Suomen järviseutujen hienoja maisemia. Illalla lämmitimme pihasaunan ja kävimme järvessä heittämässä talviturkin. Vesi oli kylmää. Lähdimme kotiin vasta maanantaina, ja maanantaiaamupäivän teimme etätöitä mökillä. Se oli kyllä tavallista parempi työpäivä.

Kuukausi kuvina: huhtikuu

Tässä kuussa elämääni on tullut paljon uusia asioita, jotka ovat valaisseet elämää lisääntyvän auringonvalon ja kevään etenemisen lisäksi. Kevät on kuitenkin tapansa mukaan pitänyt myös kalenterin täynnä. Ennen pääsiäistä minulla oli kauhea kiire. Sen jälkeen oli hetken rennompaa, mutta loppukuu on taas ollut todella kiireinen. Jälkeenpäin olen harmitellut, että miksi en tehnyt enemmän kuun alussa. Se olisi ehkä helpottanut vähän tämän hetken tilannetta, mutta toisaalta aina sitä tekemistä jostain tulee, vaikka kuinka yrittäisi aikatauluttaa ja ennakoida.

Pääsiäisen vietimme poikaystävän kanssa mökillä ja kuten edellisessä postauksessa kerroin, söimme siellä hyvin. Kävimme myös Nauvon keskustassa katsomassa, miltä siellä näin korona-aikana näyttää. Yllätykseksemme kahvila Köpmans Cafe oli auki. Ostimme sieltä jäätelöt ja nautimme ne rannassa puun alla. Aurinko lämmitti kasvoja, vaikka mereltä tulikin kylmä tuuli. Ne olivat kevään ensimmäiset ulkona nautitut irtojäätelöt.

Näin Aamuset-lehden sähköpostissa tiedotteen, jossa ilmoitettiin, että nuoret pääsevät toukokuun loppuun asti ilmaiseksi museoon Turussa. Varasimme siis heti poikaystävän kanssa itsellemme ajan museovierailulle. Tällä kertaa valitsimme kohteeksi Turun linnan, jossa poikaystäväni on käynyt vain kerran elämässään joskus kauan sitten. Etukäteen ajatus siitä, että olisimme yksin isossa linnassa tuntui hiukan pelottavalta. Mutta emmehän me siellä tietenkään yksin olleet. Työntekijöitä oli joka huoneessa vartioimassa ja linnassa oli sitäpaitsi samaan aikaan pari muutakin museokävijää. Kaksi tuntia pitkä vierailuaika riitti juuri ja juuri koko linnan kiertämiseen.

Perustin kuun puolivälissä yritykselleni instagram-tilin. Se löytyy nimellä @lumoavaa_tekstituotantoa. Seuraajia on heti tullut mukavasti ja olen verkostoitunutkin instagramin kautta muutaman ihmisen kanssa. Suurta stressiä tilin ylläpitäminen ei ole aiheuttanut, toisin kuin pelkäsin. Laitan uuden kuvan kerran viikossa ja satunnaisesti tarinoita, ja se riittää näin aluksi. Suunnittelen uudet postaukset aina sunnuntaisin, kun minulla on muuten vapaata.

Kävimme tässäkin kuussa Hämeenlinnassa. Siellä oli helteinen sää koko viikonlopun ja istuimmekin illat parvekkeella juomassa terveyslimuja. Koska olen nyt innostunut frisbeegolfista, otin selvää kaupungin radoista ja pyysin poikaystävääni ottamaan kiekot mukaan. Kävimme heittelemässä Aulangon helpolla radalla. Siellä ei ollut paljon frisbeegolfaajia, mutta muuta porukkaa riitti lämpimän sään takia. Hämeenlinnassa ollessamme ostin myös polkupyörän asunnollemme, jotta kaupungissa olisi helpompi liikkua. Se löytyi Tori.fi:stä.

Aloitin viime viikolla uuden harrastuksen. Helmikuussa tein jutun Talent Suomeen osallistuvasta Kangoo Jump -joukkueesta, ja innostuin silloin kyseisestä lajista. Vasta nyt uskalsin mennä tunnille, kun korona on hieman rauhoittunut. Viime tiistaina alkoi neljän kerran alkeiskurssi Kupittaan puistossa. Huomasin heti, että Kangoo Jump on rankka laji: lihakset ovat siinä kovilla, vaikka vietereillä varustetut kengät vaimentavatkin niveliin ja luihin kohdistuvaa rasitusta.

Viime viikonloppuna piti mennä purjehtimaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Lämpötilat roikkuivat kuitenkin alhaalla ja taivaalta tuli räntää, joten suunnitelmia piti muuttaa. Purjehduksen sijaan kippari kutsui minut leffailtaan veneelle. Poikaystävänikin tuli mukaan. Veneeseen oli viritetty kunnon leffateatteri: katosta roikkui kangas, johon diaprojektori heijasti kuvaa, ja leffa pyöri tietokoneessa, joka oli yhdistetty projektoriin. Leffan jälkeen kävimme vielä Turun vierasvenesataman saunassa. Tänä sunnuntaina pitäisi lähteä vappupurjehdukselle, toivottavasti silloin on hyvä sää.

Hauskaa vappua kaikille!

Herkullisempi kevät

Tänä keväänä, kun elämän ilot ovat muuten olleet vähissä, olen panostanut hyvään ruokaan. Kerrankin on ollut aikaa ja rahaa syödä kunnolla, eikä vain vetää jotain sörsseleitä menojen välissä. Olen tallentanut kännykkääni reseptejä ja tehnyt gourmet-illallisia kotona. Syömisestä on tullut arjen luksusta: odotan aina innolla uusien reseptien testaamista ja lupaavalta kuulostavien makuyhdistelmien kokeilemista.

Vietimme poikaystäväni kanssa pääsiäisen mökillä ja siitä tuli meille varsinainen ruokajuhla. Meillä oli mukana ruokaa viikon tarpeiksi. Mämmiä ja suklaamunia lukuunottamatta ruokalistamme oli varsin välimerellinen: pastaa, pizzaa, patonkia, croissantteja ja kolmea eri italialaista juustoa. Teimme pizzat itse Fazerin valmiista pohjista ja niistä tuli kuin pizzeriassa valmistettuja. Pääsiäispizzojen lisäksi olen tänä keväänä syönyt pizzaa lähes joka viikko. Se on vain niin hyvää.

Teimme mökillä myös sitruunaricottapastaa ja välimerellistä salaattia, jota söimme patongin kanssa.

Jo tammikuussa päätin, että tänä koronakeväänä teen korvapuusteja. Ehdin lopulta leipoa niitä vasta viime sunnuntaina, sillä aikaisemmin ei tuntunut löytyvän tarpeeksi aikaa. Leipominen vaati aikaa ja vaivaa, mutta se sujui mukavasti, kun kuuntelin podcastia samalla. Lopputulos ei ollut ihan sitä mitä odotin, mutta maku oli taivaallinen. Nämä olivat ensimmäiset itse tekemäni korvapuustit, joten seuraavat näyttävät varmasti enemmän korvapuusteilta.

Keksin itsekin päässäni pari pastareseptiä, joita halusin ehdottomasti kokeilla. Toinen on avokado-kanapasta, johon tulee kanaa, ruokakermaa, sitruunaa, avokadoa, pinjansiemeniä ja parmesaania. Toinen on parsapasta, ja siihen tulee parsaa, kirsikkatomaatteja, fetaa, oliiviöljyä, pinjansiemeniä ja parmesaania. Ensimmäinen (kuvassa) maistui todella herkulliselta, ja toinenkin oli syötävää, vaikka unohdimmekin parmesaanin.

Kuukausi kuvina: maaliskuu

Maaliskuu on ollut mukava kuukausi ja sen aikana on ehtinyt tapahtua yllättävän paljon, ottaen huomioon tämänhetkisen tilanteen. Olen käynyt luontoretkillä, pitänyt tanssitreenejä yhden ystäväni ja poikaystäväni kanssa, ja kokeillut uusia asioita. Kuukauden lopussa tunnelmat muuttuivat hieman synkemmiksi lähipiirissä tapahtuneiden asioiden ja koronan takia, mutta nyt olo on taas parempi. Odotan innolla pääsiäisvapaata, jotta voin levätä kunnolla mökillä.

Maaliskuussa retkeilin enemmän kuin pitkään aikaan. Kuun alussa koronarajoitukset tiukentuivat, eikä esimerkiksi ravintoloihin ja museoihin enää päässyt. Nyt oli siis aikaa käydä kaikissa niissä luontokohteissa ja retkipaikoissa, joita olin talven mittaan katsellut. Kävin retkellä kolmena viikonloppuna peräkkäin. Maaliskuun ensimmäisenä lauantaina menimme poikaystäväni ja Selma-koiran kanssa Vaarniemen laavulle nauttimaan nuotioruokaa. Seuraavana viikonloppuna kävimme (ilman koiraa) Hirvensalon Maanpään Kaasavuorella ihastelemassa maisemia. Sieltä tämä kuvakin on otettu. Kolmas retki oli Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin järjestämä, ja suuntautui Ravattulan Muikunvuorelle, jossa on rautakautisia kalmistoja ja kuppikiviä. Sää oli silloin sateinen, mutta pienellä porukalla pidetty retki oli mukava päivän piristys.

Tässä kuussa tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaa ja muutakin tavaraa Fiksuruoasta. Fiksuruoka on minulle tuttu yritys ja olen jopa tehnyt siitä jutun Aamuset-lehteen, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata sieltä mitään ennen kuin nyt, kun poikaystäväni houkutteli minut tutustumaan siihen paremmin. Tilaukseeni valikoitui hyödyllisiä asioita, kuten kasvomaskeja ja kaakaota, joka oli minulta loppunut, mutta myös jonkin verran suklaata. En kuitenkaan ostanut mitään turhaa, ja tilasin vain sen verran, että sain ilmaisen tilauksen. Pakettia oli hauska odottaa ja mukava avata, vaikka tiesinkin, mitä siellä on.

Ystäväni kirjoittaa gradua, ja hän kysyi minulta jo viime kuun lopussa, voisinko tulla tekemään töitä hänen luokseen, jotta hän saisi motivaatiota kirjoittamiseen. Suostuin heti, sillä olen itsekin kyllästynyt tekemään töitä yksin kotona. Nyt olemme parina tiistaina tehneet hommia yhdessä, ja se on ollut kivaa. Näin korona-aikana tällaiset pienetkin jutut voivat piristää arkea tosi paljon.

Sain kuun loppupuolella Lyylin hoitooni muutamaksi päiväksi. Lyyli toi säännöllisyyttä elämääni viemällä minua ulos ja herättämällä aikaisin. Sen kanssa tulikin käveltyä paljon.

Tein Aamuset-lehden Herkku-erikoisnumeroon jutun pancake cerealista eli pannukakkumuroista. Halusin tehdä niitä myös itse, jotta voisin kertoa lukijoille, millaista niiden valmistaminen todella on. Paistaessani minipannukakkuja teki mieli kirjoittaa juttuun: "Älkää ikinä tehkö pannukakkumuroja. Ne eivät ole sen arvoisia." Pannukakut ovat minikokoisia, joten ne täytyy pursottaa pannulle muovipussin avulla, mikä on työlästä, puhumattakaan kääntämisestä. Ohjeissa neuvottiin kääntämään pannukakut isolla lastalla tai syömäpuikoilla. Käytin lastaa ja grillipihtejä, mutta kääntäminen ei sujunut mitenkään sujuvasti ja vei paljon aikaa. Aikaa vei myös kulhon täyttyminen: siihen meni yhteensä puolitoista tuntia, mikä on mielestäni liian pitkä valmistusaika aamupalalle.

Poikaystäväni harrastaa frisbeegolfia, joka on minunkin mielestäni ihan hauska laji. Palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina oli ihanan lämmin ja keväinen sää, joten otimme frisbeet mukaan ja menimme Urheilupuiston radoille heittelemään. Olen viimeksi pelannut frisbeegolfia lukion liikuntatunneilla, (ja silloinkin olin umpisurkea) joten taitoni olivat todella ruosteessa. Poikaystäväni vinkeillä heitot alkoivat kuitenkin sujua kohtalaisesti. Urheilupuiston lammet olivat vielä jäässä, joten en voinut vahingossakaan heittää frisbeetä veteen, ja tällä kertaa joku toinen heitti puuhun minun puolestani. Paluu frisbeegolfin maailmaan sujui siis mukavasti, lukuunottamatta mutaa, jota oli päivän päätteeksi niin kiekoissa, kengissä kuin käsissäkin.

Kuukausi kuvina: helmikuu

Tämän vuoden helmikuusta ei ole mitään erityisiä fiiliksiä. Olen kyhjöttänyt kotona melkein joka päivä, mitä tässä muutakaan voi. Toisaalta olen myös päässyt viikonloppuna mökille ja Hämeenlinnaan, mikä on tuonut kaivattua vaihtelua ainaiseen kotona olemiseen. Tässä kuussa huomasin, kuinka kyllästynyt olen tähän elämään. Elän nyt sellaista elämää, josta unelmoin vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt tuntuu, että olisi aika alkaa unelmoida jostain muusta. En vielä tiedä mitä se voisi olla, mutta eiköhän se tässä selkene.

Kuun ensimmäisenä viikonloppuna meidän piti poikaystävän kanssa mennä mökille, mutta oli niin kova pakkanen, ettei sinne voinut mennä. Lähdimme sen sijaan Hämeenlinnaan. Siellä pidimme leffamaratonin ja katsoimme kaikki Hobitti-leffat. Runebergin päivän kunniaksi meillä oli leffaeväänä runebergintorttuja, eikä eväistä ollut muutenkaan pulaa. Lauantaina kävelimme Ahvenistolle väistelemään hiihtäjiä ja illalla kokkasimme yhdessä hyvää ruokaa.

Ystävänpäiväviikolla tapasin ystäviäni, ja yksi heistä oli ostanut tällaiset herkut kaikille. Leivos oli paitsi hieno, myös hyvänmakuinen.

Ystävänpäiväviikonlopun vietin poikaystäväni kanssa. Seuranamme oli myös Lyyli-koira, joka oli tullut viikonlopuksi hoitoon minulle. Sain poikaystävältä romanttisen ystävänpäiväyllätyksen: ruusuja ja Baileys-suklaarasian. Minä taas annoin hänelle vihreät kuulat -konvehteja, sillä hän rakastaa niitä. Kävimme Lyylin kanssa kävelyllä Virnamäen luontopolulla, ja illalla menimme Gustavo-ravintolaan. Ennen alkuruokaa meille tuotiin leipää ja ystävänpäiväyllätys, eli ruusulla maustettua vaaleanpunaista kukkakaalikeittoa. Olimme tilanneet alkuruoaksi foccacciaa, ja kun pääruoaksi oli vielä meheväreunaista pizzaa, olimme aivan täynnä. Saimme hädin tuskin pizzat syödyksi. Jos olisimme tienneet alkukeitosta ja -leivästä, olisimme jättäneet foccaccian tilaamatta. Kaiken sen leivänsyönnin jälkeen tilasimme nestemäiset jälkiruoat helpottamaan ruoansulatusta.

Korona-aikana paikan päällä tapahtuvat juttukeikat ovat olleet vähissä, kun melkein kaikki haastattelut on hoidettu puhelimitse. Helmikuun puolivälissä pääsin kuitenkin juttukeikalle, kun kävin haastattelemassa Talent Suomessa esiintyvää Kangoo Jump -joukkuetta. Kangoo Jump on urheilulaji, jossa hypitään jousitettujen kenkien avulla. Sain itsekin koittaa lajia, ja se oli hauskaa, mutta rankkaa. Hiki tuli jo viiden minuutin pomppimisen jälkeen. Päätin, että heti kun korona hieman hellittää, menen Kangoo Jump -tunnille.

Kuun kolmantena viikonloppuna pääsimme lopulta mökille. En ole koskaan ollut mökillä talvella, ja siellä oli tietenkin aivan erinäköistä kuin kesällä. Saunoimme, pelasimme mökiltä löytyviä kysymyspelejä ja katsoimme telkkaria. Kaivoimme parvelta esiin myös vanhan jääkiekkopelin ja pelasimme sitä pari ottelua. Minä edustin Ruotsia ja olin tosi huono, sillä en ole koskaan päässyt pelaamaan tätä peliä, kun kukaan ei ole halunnut pelata sitä. Maalilyöntejä harjoitellessa osuin kuitenkin maaliin ainakin kolme kertaa.

Orkideani on talven ajan kasvattanut uutta vartta ja siihen on ilmestynyt kuusi nuppua. Kaksi on jo avautunut, mutta en malta odottaa sitä hetkeä, kun kaikki kuusi kukkaa kukkivat yhtä aikaa. Orkideani kukkii yleensä keväisin, ja sen kukkiminen on kuin lupaus keväästä.

Kuukausi kuvina: tammikuu

Kummastelin pari päivää sitten, miten tänä vuonna on tapahtunut niin vähän. Sitten tajusin, että elämme vasta tammikuun loppua. Mielessäni olin jo jossain maaliskuun alun paikkeilla. Tammikuu on siis ollut piiiiiiitkä, ainakin kahden kuukauden mittainen. Tylsää ei ole ollut, mutta aika on silti kulunut jotenkin hitaasti.

Tammikuun säät ovat olleet kauniin talviset, joten olen ulkoillut paljon. Lumi ja aurinko ovat piristäneet pimeyden keskellä. Ulkoilun lisäksi olen kuntoillut tavallista enemmän: osallistuin ystävän kannustamana Blogilates-sivuston 21 päivän treenihaasteeseen. Tein joka päivä (yhtä päivää lukuunottamatta) 21 minuutin treenin, jonka sisältö vaihteli päivittäin. Oli cardiota, vatsalihaksia, käsilihaksia, peppulihaksia ja koko kehon treeniä. Jokaisen viikon lopussa oli venyttely- ja huoltopäivä. Jotkut treenit olivat rankkoja, mutta selvisin haasteesta hyvin eikä treenaaminen tuntunut ollenkaan kauhealta. En tästä lähin aio treenata joka päivä, mutta säilytän kyllä Blogilates-sovelluksen kännykässäni ja teen treenejä silloin tällöin.

Kun lämpötilat laskivat Turussakin pakkasen puolelle ja luistinradat jäädytettiin, kaivoin luistimet esille. Kupittaan luistelumato sijaitsee lähellä kotiani, joten sinne on helppo mennä vaikka kesken työpäivänkin. Olenkin käynyt siellä pari kertaa taukoliikkumassa. Ensimmäinen luistelu tänä vuonna osui sunnuntaille, jolloin luistelumato oli aivan täynnä ihmisiä. Onnistuimme silti kaverin kanssa luistelemaan koronaturvallisesti.

Äitini antoi minulle joululahjaksi merinovillapaidan, joka minun piti ostaa itse. Verkkokaupasta olivat sopivan väriset villapaidat kuulemma loppu silloin, kun hän oli ostoksilla. Kävin siis itse North Outdoor -verkkokaupassa ostamassa harmaan villapaidan, ja se saapui postissa jo samalla viikolla. Laitoin villapaidan päälle, kun menimme viikonloppuna poikaystävän kanssa retkelle, ja kyllä lämmitti! Merinovillapaidan alla oli merinovillakerrastopaita, ja minulla oli suorastaan kuuma.

Se retki, jolloin merinovillapaitani pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, suuntautui Littoistenjärvelle. Sää oli täydellinen: aurinko paistoi ja pakkasta oli melkein 20 astetta. Meillä oli Selma-koira mukana ja se oli todella innoissaan valtavista lumikinoksista. Kuljimme luontopolkua pitkin lintutornille, jossa joimme kaakaot ja söimme eväät. Takaisin kävelimme järven jäätä pitkin. Se kantoi hyvin, mutta keskellä järveä oli joitakin sulapaikkoja, joten kiiruhdimme äkkiä lähemmäs rantaa. Päivä oli ihana, ja toivon, että ehdimme tehdä vielä lisää retkiä talven aikana.

Seuraavana lauantaina päätimme mennä poikaystävän kanssa museoon. Suurin osa Turun museoista on tällä hetkellä suljettu koronan takia, mutta kolme museota päästää vierailijoita sisään ennakkovarauksella. Nämä ovat Turun linna, biologinen museo ja apteekkimuseo. En ole koskaan käynyt apteekkimuseossa, joten menimme sinne. Ajanvaraus onnistui helposti Turun kaupungin nettisivuilla ja suurta tunkua museoon ei ollut. Saimme siis kierrellä museossa ihan kahdestamme. Opimme apteekkimuseossa uutta tietoa kasvien parantavista voimista ja tapasimme Valpuri-alligaattorin, joka tosin oli täytetty.

Tammikuun viimeisenä perjantaina piti olla Aamuset-lehden risteily. Se on vuotuinen tapahtuma, jossa ideoidaan juttuja ja vietetään aikaa yhdessä työkavereiden kanssa. Osallistuin risteilylle viime vuonna ja siellä oli niin hauskaa, että odotin tämän vuoden risteilyä innolla. Risteily kuitenkin peruttiin edeltävänä iltana, sillä TS-yhtymä oli juuri antanut uudet koronaohjeistukset, jotka kielsivät kaikki työmatkat. Olin todella surullinen, etten päässytkään näkemään työkavereita. Risteily oli jo toinen tapahtuma tänä vuonna, joka oli peruttu. Lohduttaakseni itseäni pidin perjantaina vapaapäivän ja menin kahvilaan runsaalle aamiaiselle. Myös poikaystäväni halusi lohduttaa ja vei minut illalla Tårget-ravintolaan syömään. Päivästä tuli kaikesta huolimatta kiva, vaikka en risteilylle päässytkään.