Rapuja ja purjeita



Ainoa asia, joka kesästäni enää puuttui, on purjehdus. Ilmoittauduin purjehduskurssille kesän alussa, mutta en ehtinyt töiden takia merelle koko kesänä. Kuluneena viikonloppuna tilaisuuteni vihdoin koitti, kun Akateeminen purjehdusseura järjesti Rapueskaaderin. En ole ennen ollut rapujuhlilla, joten viikonlopusta oli tulossa erityisen jännittävä. Itse purjehdus ei niinkään jännittänyt, sillä sitä olen kokeillut ennenkin.

 

 

Lähdimme perjantaina Hirvensalosta kohti Stormälötä, jossa ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää. Veneessä ei ollut muita kuin minä ja kapteeni, mutta hommat sujuivat silti hyvin ja matka meni joutuisasti. Olimmekin ensimmäisinä perillä paljon ennen muita. (Tosin olimme lähteneetkin aikaisemmin.) Airiston matkailuhotellin satamassa oli aikaa saunoa ja juoda kipparin valmistamia juomia, jotka kruunasi hiilidioksidijään muodostama savu.
 

 

Lauantaina pidimme pienen purjehduskisan. Lähtö oli satamasta puolilta päivin, matkalla piti kiertää yksi merimerkki ja maali häämötti kahden saaren välissä. Nostimme kipparin kanssa rivakasti purjeet ja seilasimme hyvän tuulen avulla muiden ohi voittoon. Maalissa laskimme purjeet ja matka jatkui seuraavaan yöpaikkaan, Röölään.

 

Kilpakumppani näkyy kaukana takana, kun oikein siristää silmiään.

Kun kaikki olivat saapuneet Röölään ja kisatuloksista oli protestoitu, mentiin saunaan. Sen jälkeen koitti illan kohokohta: rapujuhlat.

 

Pöytä katettiin hienoksi ravintolan yläterassille ja kaikki ottivat lautasensa täyteen rapuja, perunaa ja salaattia. Syömisen ja juomisen ohessa laulettiin sitsilauluja, kuten akateemisissa illanvietoissa kuuluu tehdä. Kaikki olivat iloisella mielellä ja ravut maistuivat hyvältä.

 

Sunnuntain kotimatkalla aallot olivat isoja ja nukuttavia. Ensimmäisistä rapujuhlistani jäi hyvät muistot ja odotan jo seuraavia.

 

Kesän loppu

On syksyn ensimmäinen päivä. Kesä on takanapäin ja nyt täytyy taas valmistautua pitkään kylmään ja pimeään kauteen. Minusta on jo useamman vuoden tuntunut, että elän vain kesäisin, ja minulla on hyvä syy sanoa niin. Kesällä nimittäin tapahtuu niin paljon kaikkea, etten meinaa pysyä perässä. Talvisin taas elämä rauhoittuu, useimmiten. Vaikka tällainen elämänrytmi tuntuu rankalta, olen kiitollinen tästäkin kesästä.

Kesä hujahti ohi todella nopeasti. Silti siihen mahtui uskomattoman paljon asioita, hyviä ja huonoja. Minun kesäni oli:

luontoelämyksiä

 

 

tanssia

 

 

naurua

 

 

saaristoa

 

 

matkailua

 

ihmeitä

 

 

syntymäpäivä

 

auringonpaistetta

 

 

Kaiken tämän lisäsi kesääni mahtui myös hyvin paljon työntekoa. Ja myös niitä naurun ja auringonpaisteen vastakohtia.

 

Nyt elämässä alkaa taas syksy ja siihen kuuluvat asiat, kuten opiskelu. Vaikka ulkona onkin ollut jo pitkään öisin pimeää ja taivas on useammin harmaa kuin sininen, toivon, että syksystäni tulee yhtä ikimuistoinen kuin kesästä.