Tänään oli vuoden pimein päivä. Siis sään puolesta; itsehän olen aina yhtä pimeä ympäri vuoden. Täällä pohjoisessa pimeys on erityisen pimeää, sillä aurinko ei nouse ollenkaan. Noin kello 12 taivaan täyttää sininen hetki, joka kuitenkin parin tunnin kuluessa synkkenee pimeydeksi. Sininen hetki on yksi ainoista asioista, joita kykenen kaamoksessa arvostamaan.
Pimeydessä pitää sinnitellä vielä pari viikkoa: ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko nousee seuraavan kerran Inarissa 9. tammikuuta. Etelässä se nousee luultavasti aikaisemmin. Tunnistankohan enää aurinkoa silloin, kun se lopulta kipuaa taivaalle? Luulen, että se yllättää minut kulman takaa kurkottavalla häikäisevällä säteellä ja minä ihmettelen, mikä on tuo outo valoilmiö, joka melkein sokaisi minut.
Välillä pimeys tuntuu sietämättömältä. Koko ajan väsyttää ja peilistä tuijottaa takaisin vampyyri. Olen jo pari kuukautta miettinyt, miksi ihmiset eivät voi mennä talviunille. Olisi ihanaa vain nukkua ja lepäillä kotona pimeyden yli ja tulla keväällä virkistyneenä ihmisten ilmoille. Toisaalta teen sitä aika pitkälti jo nyt: usein tuntuu, että elän vain kesällä.
Pimeydessä pitää sinnitellä vielä pari viikkoa: ilmatieteen laitoksen mukaan aurinko nousee seuraavan kerran Inarissa 9. tammikuuta. Etelässä se nousee luultavasti aikaisemmin. Tunnistankohan enää aurinkoa silloin, kun se lopulta kipuaa taivaalle? Luulen, että se yllättää minut kulman takaa kurkottavalla häikäisevällä säteellä ja minä ihmettelen, mikä on tuo outo valoilmiö, joka melkein sokaisi minut.
Välillä pimeys tuntuu sietämättömältä. Koko ajan väsyttää ja peilistä tuijottaa takaisin vampyyri. Olen jo pari kuukautta miettinyt, miksi ihmiset eivät voi mennä talviunille. Olisi ihanaa vain nukkua ja lepäillä kotona pimeyden yli ja tulla keväällä virkistyneenä ihmisten ilmoille. Toisaalta teen sitä aika pitkälti jo nyt: usein tuntuu, että elän vain kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti