Maaliskuu on ollut mukava kuukausi ja sen aikana on ehtinyt tapahtua yllättävän paljon, ottaen huomioon tämänhetkisen tilanteen. Olen käynyt luontoretkillä, pitänyt tanssitreenejä yhden ystäväni ja poikaystäväni kanssa, ja kokeillut uusia asioita. Kuukauden lopussa tunnelmat muuttuivat hieman synkemmiksi lähipiirissä tapahtuneiden asioiden ja koronan takia, mutta nyt olo on taas parempi. Odotan innolla pääsiäisvapaata, jotta voin levätä kunnolla mökillä.
Maaliskuussa retkeilin enemmän kuin pitkään aikaan. Kuun alussa koronarajoitukset tiukentuivat, eikä esimerkiksi ravintoloihin ja museoihin enää päässyt. Nyt oli siis aikaa käydä kaikissa niissä luontokohteissa ja retkipaikoissa, joita olin talven mittaan katsellut. Kävin retkellä kolmena viikonloppuna peräkkäin. Maaliskuun ensimmäisenä lauantaina menimme poikaystäväni ja Selma-koiran kanssa Vaarniemen laavulle nauttimaan nuotioruokaa. Seuraavana viikonloppuna kävimme (ilman koiraa) Hirvensalon Maanpään Kaasavuorella ihastelemassa maisemia. Sieltä tämä kuvakin on otettu. Kolmas retki oli Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin järjestämä, ja suuntautui Ravattulan Muikunvuorelle, jossa on rautakautisia kalmistoja ja kuppikiviä. Sää oli silloin sateinen, mutta pienellä porukalla pidetty retki oli mukava päivän piristys.
Tässä kuussa tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni ruokaa ja muutakin tavaraa Fiksuruoasta. Fiksuruoka on minulle tuttu yritys ja olen jopa tehnyt siitä jutun Aamuset-lehteen, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata sieltä mitään ennen kuin nyt, kun poikaystäväni houkutteli minut tutustumaan siihen paremmin. Tilaukseeni valikoitui hyödyllisiä asioita, kuten kasvomaskeja ja kaakaota, joka oli minulta loppunut, mutta myös jonkin verran suklaata. En kuitenkaan ostanut mitään turhaa, ja tilasin vain sen verran, että sain ilmaisen tilauksen. Pakettia oli hauska odottaa ja mukava avata, vaikka tiesinkin, mitä siellä on.
Ystäväni kirjoittaa gradua, ja hän kysyi minulta jo viime kuun lopussa, voisinko tulla tekemään töitä hänen luokseen, jotta hän saisi motivaatiota kirjoittamiseen. Suostuin heti, sillä olen itsekin kyllästynyt tekemään töitä yksin kotona. Nyt olemme parina tiistaina tehneet hommia yhdessä, ja se on ollut kivaa. Näin korona-aikana tällaiset pienetkin jutut voivat piristää arkea tosi paljon.
Sain kuun loppupuolella Lyylin hoitooni muutamaksi päiväksi. Lyyli toi säännöllisyyttä elämääni viemällä minua ulos ja herättämällä aikaisin. Sen kanssa tulikin käveltyä paljon.
Tein Aamuset-lehden Herkku-erikoisnumeroon jutun pancake cerealista eli pannukakkumuroista. Halusin tehdä niitä myös itse, jotta voisin kertoa lukijoille, millaista niiden valmistaminen todella on. Paistaessani minipannukakkuja teki mieli kirjoittaa juttuun: "Älkää ikinä tehkö pannukakkumuroja. Ne eivät ole sen arvoisia." Pannukakut ovat minikokoisia, joten ne täytyy pursottaa pannulle muovipussin avulla, mikä on työlästä, puhumattakaan kääntämisestä. Ohjeissa neuvottiin kääntämään pannukakut isolla lastalla tai syömäpuikoilla. Käytin lastaa ja grillipihtejä, mutta kääntäminen ei sujunut mitenkään sujuvasti ja vei paljon aikaa. Aikaa vei myös kulhon täyttyminen: siihen meni yhteensä puolitoista tuntia, mikä on mielestäni liian pitkä valmistusaika aamupalalle.
Poikaystäväni harrastaa frisbeegolfia, joka on minunkin mielestäni ihan hauska laji. Palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina oli ihanan lämmin ja keväinen sää, joten otimme frisbeet mukaan ja menimme Urheilupuiston radoille heittelemään. Olen viimeksi pelannut frisbeegolfia lukion liikuntatunneilla, (ja silloinkin olin umpisurkea) joten taitoni olivat todella ruosteessa. Poikaystäväni vinkeillä heitot alkoivat kuitenkin sujua kohtalaisesti. Urheilupuiston lammet olivat vielä jäässä, joten en voinut vahingossakaan heittää frisbeetä veteen, ja tällä kertaa joku toinen heitti puuhun minun puolestani. Paluu frisbeegolfin maailmaan sujui siis mukavasti, lukuunottamatta mutaa, jota oli päivän päätteeksi niin kiekoissa, kengissä kuin käsissäkin.
