Hyvänmakuinen peli-ilta

Yliopistossa on tällä viikolla luentovapaa viikko, eli syysloma. Sen kunniaksi ystäväni tulivat eilen kylään (yhden poikaystävän kera) ja pidimme peli-illan. Koska tykkään laittaa ruokaa vierailijoille, loihdin iltaa varten syksyisiä herkkuja päivälliseksi. Ystävät toivat myös herkkuja mukanaan, joten pelatessa ei ainakaan tullut nälkä.

 

Minulla oli pakastimessa lakkaa, jonka seuraksi ostin leipäjuustoa ja tein iloisen värisen salaatin. Siitä ystävät tykkäsivät erityisesti. Salaatin kanssa oli tarjolla sienipiirakkaa, johon laitoin mummin minulle poimimia sieniä. Ystäväni toi pöytään itsetekemiään siemennäkkileipiä, jotka maistuivat superhyvältä paprikapeston kanssa, sekä italialaisia chilisuolakeksejä (nam!)

 

Jälkiruoaksi söimme mutakakkua, jonka olin leiponut jo aikaisemmin. Ystäväni taiteili sen päälle kermavaahtosydämen. Muut herkut toivat mieleen joulun, vaikka halloweenkaan ei ole vielä ohi. Hyvältä ne silti maistuivat, piparkakkudominokeksit ja piparkakkudumlet.

Pelkäksi syömiseksi ilta ei mennyt: ehdimme myös pelata. Jo ennen ruokailua ystäväni kokosi poikaystävänsä kanssa palapelin: nimittäin viime lauantaina Ikeasta ostetun yöpöytäni.

 

Syömisen jälkeen pelasimme ystäväni mukanaan tuomaa puupeliä, jonka tarkoituksena oli rakentaa puita. Rakentamiseen käytettiin kortteja, joihin oli piiretty oksia ja erilaisia symboleita. Peli oli aika helppo, kun sen idean tajusi, ja puutansa sai rakentaa ihan rauhassa. Samalla kuitenkin kilpailtiin toisia pelaajia vastaan, joten tietty strategia piti olla. Minä tulin toiseksi.

Pelasimme vielä hetken scrabblea ennen kuin ystävät lähtivät kotiin. Kaikilla oli kuitenkin niin mahdottomat kirjaimet, että päätimme lopulta vain luovuttaa. Tällaisia peli- (ja syömis-) iltoja voisi mielestäni järjestää useamminkin.

Mukava, ahdistava syksy

Kuten joku on saattanut huomata, en ole kirjoittanut blogiin vähään aikaan. Siihen on syynä syksy, joka on levittäytynyt ympärilleni kuin huomaamatta. Luulin olevani valmistautunut sen tuloon, mutta syksy on ovela ja voimakas. Se antoi minulle paljon tekemistä, piti minut kiireisenä, ja kutoi sillä aikaa kylmiä pimeyden verhojaan. Yhtäkkiä huomasin olevani lokakuun puolessavälissä.

 

Ensin syksy hurmasi minut väreillään. Saksan tunneilla ihastelin suurista ikkunoista levittäytyvää maisemaa, jonka puiden lehdet olivat värjänneet oranssin ja punaisen sävyin. Alkusyksy myös maistui hyvälle. Eräänä torstaina ystäväni tuli kylään ja tein meille omenapiirakkaa, jonka ohjeen löysin Etiketti-lehdestä. Se oli syksyisen hapan, suolainen ja makea.

 

Kuten sanottu, syksy antoi minulle tekemistä. Opiskelujen lisäksi päiväni ovat täyttyneet harrastuksista ja uusista ystävistä. Olen tanssinut, tosin vähemmän kuin kesällä, ja purjehtinut. Viimeisin purjehdusreissuni sattui poikkeuksellisen kesäiseen viikonloppuun. Nautimme aurinkoisesta ja lämpimästä säästä pitämällä aamupalapiknikin kallion päällä ja käymällä Vepsän saaressa. Illalla aurinko laski kauniisti punertaen horisonttiin.

Kävin tietenkin myös kirjamessuilla. Pääsimme ystäväni kanssa ilmaiseksi sisään, sillä olimme pukeutuneet cosplay-asuihin. Ystäväni tunnistivat kaikki, sillä hän esitti Pekka Töpöhäntää, kun taas minun hahmoani ei tuntenut kukaan. Kiertelimme antikvariaateissa, kokosimme itse mimosa-coctailit ja maistoimme heinäsirkkoja. Minä ostin kaksi kirjaa halvalla: Emily Brontën Humisevan Harjun sekä Oscar Wilden kirjoittaman kokoelman satuja.

 

Syksy on aina syksy, vaikka olisi kuinka täynnä kivaa tekemistä. Minua väsyttää jatkuvasti ja voisin hyvin nukkua kolmetoistatuntisia yöunia. Liekö alkavaa kaamosmasennusta vai muuta vuodenaikaan kuuluvaa uupumusta. Jokapäiväiseen sateeseen olen jo tottunut, mutta pimeyteen en ikinä. Joskus kanssaihmiset ärsyttävät aivan mahdottomasti enkä jaksaisi hymyillä. Onneksi ostin sentään valtavan huivin, jonka sisään voin kääriytyä pakoon syksyä.

Toivon itselleni ja kaikille muillekin voimia näistä synkistä vuodenajoista selviytymiseen.