Luolaretki Luolamiehen kanssa

Minulla on ahtaanpaikankammo. Siitä huolimatta osallistuin tänään partion aikuisryhmän luolaretkelle, jossa mentiin luoliin sisälle. Vastoin kaikkia odotuksia selvisin hengissä ja jopa aika vähillä naarmuilla. Luolahämähäkkejä kuulemma oli, mutta niitäkään en onneksi nähnyt. Eikä luolissa edes ollut ahdasta, vaikka niihin olikin hankala päästä sisälle.

Retken paikkana oli Laitilan Hautvuori, jossa on upeita linnavuoria ja Suomen komeimpia luolia. Tämä ei ole vale: retken vetäjän Tuomo "Luolamies" Kesäläisen mukaan missään muualla Suomessa ei ole yhtä hienoja luolia. Luolamies on luola-asiantuntija, joka on kirjoittanut kirjoja Suomen luolista ja muista erikoisemmista luontokohteista. Lähdin retkelle mukaan voidakseni haastatella häntä Lounais-Suomen Partiopiirin Repolainen-lehteen. Samalla tuli koettua luolaretkeily, mitä en ollut ennen harrastanut.

Luolien katoissa oli paljon irtokiviä hauskoissa muodostelmissa.

Kalliot ja kivet olivat kuin legopalikoita.

Hautvuoren metsä oli kuin sadusta.

Luolissa käyminen oli jännittävää ja hauskaa. Tuli sellainen olo, että voisin joskus mennä uudestaankin luolaretkelle. Kunhan siellä ei ole isoja luolahämähäkkejä eikä liian ahdasta.

Luolat olivat yllättävän isoja ja puhtaita.

Keväinen illallinen

Kevät tuli nopeasti, kun huhtikuu toi mukanaan lisääntyvän valon ja auringonpaisteen. Juhlimme sitä eilen partioryhmämme kanssa terveellisten herkkujen merkeissä. Ruoka oli kevyttä ja värikästä, ja tottakai herkullista. Sen valmistaminenkaan ei ollut vaikeaa: koko ateria oli valmis puolessa tunnissa. 

Pääruoaksi teimme salaattia, johon tuli salaatinlehtiä, kurkkua, viinirypäleitä, cashewpähkinöitä, granaattiomenansiemeniä, rucolaa ja minttua. Höysteeksi sai laittaa joko tofua tai vuohenjuustoa. Kun päälle lorautti vielä balsamicoa, lopputulos oli aivan ravintola-annoksen veroinen. Jännittävän mausteen salaattiin toi minttutahini, joka maistui yllättävän raikkaalta.

Ruokajuomana joimme vettä, johon tuli makua, kun laittoi lasin pohjalle hedelmäviipaleita. Jälkiruoaksi oli vegaanista vadelmasuklaatorttua, joka oli yllättävän täyttävää. Sen ohjeen löytää täältä.

Syömisen jälkeen jäimme vielä pöytään istumaan ja keskustelemaan. Oli ihanaa vain istua hämärtyvässä illassa ja huomata, että kello oli paljon, mutta ulkona ei ollut säkkipimeää. Kun pimeä tuli, sytytimme kynttilät. Tuntui siltä, että talvi on lopultakin ohi.