Paluu menneisyyteen

Seikkailin eilen Helsingissä ties kuinka monennen kerran. Lähdin retkelleni yksin, sillä minusta on tullut ihmisriippuvainen. Aina kun suunnittelen jotain, huomaan ensiksi miettiväni, kenen kanssa aion suunnitelman toteuttaa. Eilen suunnitelmana oli käydä Ateneumissa ja mennä illalla hienoihin tansseihin. Erityisesti tanssit jännittivät minua, mutta päätin voittaa pelkoni ja mennä niihin ihan yksin.

 

Helsingissä paistoi aurinko ja ilma oli lämmin, joten menin ensin jäätelölle. Kuten kuvastakin näkyy, tunnelma oli hyvin kesäinen (hullujen päivien hulinasta huolimatta). Virkistyksen jälkeen suuntasin kohti Ateneumia. Olen kuulemma käynyt siellä viimeksi joskus pienenä, mutta en muista siitä mitään. Olikin siis jo aika tehdä vierailu tähän Suomen vanhimpaan taidemuseoon.

Oli hienoa nähdä livenä kaikki kuuluisat taulut Suomen kultakauden ajalta. Yhdessä huoneessa oli seinä täynnä taiteilijoiden omakuvia. Edvard Munch näytti omassa kuvassaan aika masentuneelta ja alkoholisoituneelta, mikä ei ehkä yllätä kun katsoo hänen teoksiaan. Perusnäyttelyn lisäksi museossa oli joku videoteossarja, mutta minusta ne videot olivat outoja. Ateneum-rakennus näytti hienolta, ehkä jopa yhtä hienolta kuin Turun taidemuseo.

Ateneumin portaikko

Illalla shoppailun ja syömisen jälkeen valmistauduin tansseihin. Kyseessä oli In the Mood -klubi ja paikkana Valkoinen sali, joka oli tosi hieno eikä yhtään valkoinen. Siellä tuntui kuin olisi siirtynyt monta vuosikymmentä ajassa taaksepäin. Varsinkin kun orkesteri soitti Sing sing sing -biisin, tunsin olevani 40-luvun kuumimmissa bileissä. Turhaan olin jännittänyt, että onko siellä ketään muuta. Tanssin tuttujen ja tuntemattomien kanssa enkä olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan. In the Mood järjestetään seuraavan kerran lokakuussa ja silloin olen taatusti siellä!

 

 





Suklainen pääsiäinen

Tänä vuonna odotin pääsiäiseltä erityisesti suklaamunia. Niitä tulikin sitten syötyä paljon, varsinkin kun virpojia ei käynyt yhtään. Maistoin myös mämmiä, eikä se ollut niin pahaa kuin ajattelin, ainakaan kun sen kuorrutti kermalla. Rairuohon sijaan istutimme palmusunnuntaina herneitä, joista kasvoi herkullisia herneenversoja.

 

 

Pitkäperjantaina menin kahville kaverin kanssa, jonka olen viimeksi nähnyt yli vuosi sitten. Pitkästä aikavälistä huolimatta meillä oli hauskaa. Koska oli pitkäperjantai eikä kummallakaan ollut illalla tekemistä, päätimme mennä spontaanisti leffaan. Maksoimme liput Ready player one -nimiseen elokuvaan, mutta emme arvanneet, millaisen elämyksen saisimme. Pääsimme Kinopalatsin uuteen Scape-saliin, joka oli juuri niin ihmeellinen kuin miltä se kuulostaa. Se oli hyvä pitkäperjantai.

Mämmi, jota olin maistellut, päätyi loppujen lopuksi mutakakkuun. Siihen tuli vain kolme ainesosaa ja maku oli hyvin mämminen, mutta parempiin suihin sekin  meni. Kotona äidin kaveri piilotti puutarhaan suklaamunia, joita me lapset saimme etsiä. Minäkin olin siinä kohtaa lapsi, ja nuorin munanetsijä oli 15-vuotias pikkusiskoni. Löytyneet munat olivat isoja; isoille lapsille isoja munia.

 

Ennen pääsiäistä olin ollut kaksi viikkoa kipeänä enkä ollut päässyt tanssimaan. Pääsiäissunnuntaina lähdimme kaverin ja hänen poikaystävänsä kanssa pitkästä aikaa Auran nuortentalolle tansseihin. Hauskaa oli enkä ollut unohtanut tanssiaskeleita pitkästä tauosta huolimatta. Maanantaina menin vielä levytansseihin Pyrkivälle, jossa sain palauttaa mieleeni west coast swingin kuviot. Onneksi nyt pääsee taas tanssimaan enemmän!

Äitini keitti pinkkejä kananmunia.