torstai 24. marraskuuta 2016

Asiat, joista olen kiitollinen

Tänään vietetään Yhdysvalloissa kiitospäivää. Päivän juhlinta juontaa juurensa 1600-luvulle, ja sen tarkoitus on alun perin ollut kiittää satokauden päätteeksi hyvästä sadosta ja muista hyvistä asioista. Suomessa tätä juhlaa ei vietetä, mutta kiittää ei voi koskaan liikaa. Haluan siksi osoittaa tässä postauksessa kiitokseni kaikelle ja kaikille, jotka ovat tehneet elämästäni hieman paremman elää.

  • Doctor Who
  • Kirjallisuuden opiskelu Turun yliopistossa
  • Opiskelukaverit
  • Suomessa eläminen (vaikka se ei aina tunnukaan kiittämisen arvoiselta)
  • Saaristo
  • Kirjallisuus
  • Äiti (ja isä myös)
  • Naapurustoni
  • Musiikki ja sen esittäjät
  • Heinäkuun lämpimät ja hämärät illat
  • Kummitäti
  • Partio
  • Hyvä terveys (olin viimeksi kuumeessa viime jouluna)
  • Turun Klassillinen lukio
  • Tanssi ja kaikki mikä liittyy siihen
  • Mummi
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, koko ajan tulee uusia kiitettäviä asioita mieleen. Ehkä ensi vuonna julkaisen Kiitospäivä osa 2 -postauksen. On kuitenkin vielä yksi asia, jota haluan kiittää juuri tässä postauksessa.

Se asia ei oikeastaan edes ole yksi asia. Se on monta ihmistä, jotka kaikki ovat minulle todella tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa minulla on hauskaa ja jotka ovat itsekin hauskoja ja ihania. Ihmisiä, joita voin halata ja joille voin kertoa huoleni. Ihmisiä, jotka voivat kertoa omat huolensa minulle. En koskaan väsy kuuntelemaan.

Kiitos ystävät.


torstai 17. marraskuuta 2016

Valoa pimeyden keskelle

Tällä viikolla marraskuu kuoriutui puhtaan valkoisesta viitastaan ja paljasti todellisen luontonsa. Se on, niin kuin me kaikki tiedämme, synkkä ja pimeä. Ei ole silti syytä vaipua itsemurhajoululaulujen tunnelmaan, sillä valoa saa ensihätään vaikka lähimarketista.

Olen jo pitkään suunnitellut ripustavani ulkorappusteni kaiteeseen jonkinnäköiset valot. Se olisi ihana tervetulo-toivotus vieraille ja valaisisi myös omia kotiintulojani. Onhan minulla tietysti ulkovalo, mutta se ei ole kovin tunnelmallinen. Niinpä tänään tartuin tuumasta toimeen ja ostin valosarjan, kieputin sen kaiteen ympärille ja kytkin päälle. Kotioveni muuttui huomattavasti tyylikkäämmäksi ja myös jouluisemmaksi. Se näyttää nyt pikkuisen enemmän siltä, että sen takana asuu bloggaaja.


Toinen asia, joka on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessäni, on monihaarainen kynttilänjalka. Sellainen, kuin kaikissa elokuvissa, vähän goottilaistyylinen ehkä. Olin jo lähes luopunut toivosta (kaikki näkemäni ovat olleet liian isoja), kun keskiviikkona näin juuri täydellisen kynttilänjalan eräässä sisustusliikkeessä.

Minun ei oikeastaan pitänyt käydä siinä liikkeessä, mutta hetken mielijohteesta menin sinne, kun bussin tuloon oli aikaa. Hetken päästä palasin liikkeestä kaunis ja sopivan pieni kynttilänjalka mukanani. Voi olla, että kaikki oli vain sattumaa. mutta tämä tapaus sai minut uskomaan entistä enemmän, että kaikki tapahtuu syystä.


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Banaani on opiskelijan paras ystävä

En ole tehnyt ruokapostauksia pitkään aikaan, lieneekö syynä kiire vai laiskuus vai molemmat. Tai sitten olen vain ajatellut joulukuuta, jolloin aion julkaista enemmän ruokapostauksia kuin koko vuonna. Tässä kuitenkin nyt tarjolla ruokavinkkejä, pitkästä aikaa.

Banaani on aina ollut inhokkihedelmäni. Se on niin tahmea ja pehmeä, eikä oikein maistu miltään. Aivan viime aikoina olen kuitenkin löytänyt banaanin ja ymmärtänyt sen helppouden ruoanlaitossa. Banaanista voi tehdä vaikka mitä! Smoothiet ja baananipannarit ovat kaikille tuttuja, mutta oletko koskaan leipoessasi kokeillut korvata kananmunaa banaanilla? Kannattaa joskus kokeilla.

Banaanista saa myös todella helposti todella herkullista jälkiruokaa. Tarvitset vain banaaneja, fariinisokeria ja vaniljajäätelöä.


Näin teet banaanijälkiruoan:

  1. Pilko banaanit haluamasi kokoisiksi palasiksi.
  2. Laita pari ruokalusikkaa fariinisokeria pieneen kulhoon ja kierittele banaanit sokerissa niin, että niissä on sokeria joka puolella.
  3. Paista banaaneja hetki öljyssä paistinpannussa. Käännä ja anna myös toisen puolen paistua. (Hetki on tässä oikeasti vain hetki, ettei sokeri pala pohjaan.)
  4. Laita banaanit lautaselle ja nauti jäätelön kanssa.
Itse kuulin tästä reseptistä ensimmäisen kerran partiossa vuosi sitten. Luulin, että se oli joku yleisesti tunnettu herkku ja yllätyin, kun opiskelukaverini eivät olleet koskaan kuulleetkaan siitä. Tämä jälkiruoka on kuitenkin opiskelijalle aivan täydellinen, sillä sen raaka-aineetkaan eivät maksa maltaita. Suosittelen kaikkia banaanin ystäviä ja vihollisia kokeilemaan tätä banaaniherkkua, sillä se antaa keltaiselle hedelmälle täysin uuden arvon!

torstai 3. marraskuuta 2016

Marraskuu

Lokakuu lensi ohi kuin parvi pääskysiä ja nyt on marraskuu. Pitkä ja kylmä marraskuu, syksyn viimeinen kuukausi (tänä vuonna ehkä talven ensimmäinen?). Tammikuun jälkeen vuoden pitkäveteisin, jolloin taivas on aina harmaa ja ihmiset vieläkin harmaampia.


Marraskuu on monien inhokkikuukausi, mutta minä löydän siitä jotain todella kaunista. Kyllä, marraskuu on kaikessa harmaudessaan kaunis. Ihmisten väsyneet kasvot, puiden paljaat oksat, poskia raateleva tuuli, se kaikki on kaunista. Jopa kaduille sulava räntälumi ja kaikennielevä, ahdistava pimeys ovat joskus kauniita, ainakin silloin, kun istuu sisällä takkatulen ääressä.


Marraskuu on masentavuudessaan voimaannuttava, kuin hengähdystauko ennen joulukuun juhlia. Silloin on aikaa hemmotella itseään ja nukkua vähän pidemmät päiväunet, syysväsymykseen vedoten. Marraskuussa saa sytyttää kynttilöitä ja uppoutua teekuppi kädessä uuteen kiinnostavaan romaaniin. Kukaan ei tule valittamaan, että mikset mene ulos, siellä on kaunis ilma.

Marraskuu on väistämättä synkkä, mutta minusta se ei ole huono asia. On ihanaa, että vuodessa on edes yksi kuukausi, jolloin on lupa synkistellä. Pukeutua lyijynharmaaseen ja laivastonsiniseen ja kuunnella synkkiä ja surullisia biisejä. Kietoa kaulahuivi korviin asti ja välttää katsomasta vastaantulijoita silmiin. Marraskuussa se on sallittua.