Harvoin ulkomailla tuntuu kuin olisi kotona. Islannissa minut kuitenkin valtasi sellainen tunne melkein heti. Lentokoneesta näkyi karua maaperää, joka muistutti Lapin erämaiden luontoa. Edes ulkona puhaltava myrskytuuli ei järkyttänyt minua, vaikka se oli viedä minut mennessään. Päinvastoin, olin ihastuksissani: juuri tällaista eristyksissä olevalla Pohjanmeren saarella kuuluisi ollakin.
Myrsky ei kuitenkaan ollut Etelä-Islannissa jokapäiväinen sääilmiö. Heti seuraavana päivänä alkoi kirkastua, ja hyvä sää jatkui koko loppuviikon. Onneksi, sillä matkaohjelmaamme sisältyi runsaasti ulkoilma-aktiviteetteja. Keskiviikko-aamuna heräsimme aikaisin, söimme aamupalaksi islantilaista ruisleipää ja äidin paistamaa turskaa, ja lähdimme kiertämään vuokra-autolla kuuluisaa Golden Circle -kierrosta.
Islantilainen luonto on ihmeellinen. Autonikkunasta näkyi lumipeitteisiä vuoria, ruskeaa tundra-kasvillisuutta, jäkälää ja mustia laavakiviä. Kiviä oli todellakin joka paikassa, varsinkin Þingvellirin kansallispuistossa, jossa ensimmäiseksi kävimme. Maankuoren liikkeet olivat siellä selvästi nähtävissä. Tuntui jännältä ajatella, että kaikki se musta kiviaines ympärillämme oli joskus ollut tulikuumaa punaista laavaa.
Þingvellirissä on viikinkiaikana sijainnut Islannin parlamentin Alltingin käräjäpaikka. Siitä muistoksi on paikan päälle pystytetty lipputanko.
Þingvellirin jälkeen jatkoimme matkaa ja menimme katsomaan geysireitä. Heti paikalle saavuttaessa näki, että maaperä oli geotermisesti aktiivinen: maasta nousi höyryä, joka haisi mädälle kananmunalle.
Paikalla oli kolme geysiriä, joista vain yksi, Strokkur, oli aktiivinen. Se purkautuikin pian sen vierelle saavuttuamme, ja niin yllättäen, ettemme ehtineet pois alta. Mummi kastui kokonaan. Seuraavan purkauksen tullessa olimmekin jo kameroiden kanssa valmiina.
Myös kaksi muuta geysiriä näyttivät hienolta. Niiden vesi oli hämmästyttävän sinistä ja puhdasta.
Viimeinen etappimme Kultaisella kierroksella oli Gullfossin vesiputous, joka salpasi hengen. Sen äärellä nimittäin tuuli niin kovaa, että minun piti melkein pidättää hengitystäni, sillä pelkäsin koko ajan kamerani lentävän putoukseen.
Tarina jatkuu huomenna!
Myrsky ei kuitenkaan ollut Etelä-Islannissa jokapäiväinen sääilmiö. Heti seuraavana päivänä alkoi kirkastua, ja hyvä sää jatkui koko loppuviikon. Onneksi, sillä matkaohjelmaamme sisältyi runsaasti ulkoilma-aktiviteetteja. Keskiviikko-aamuna heräsimme aikaisin, söimme aamupalaksi islantilaista ruisleipää ja äidin paistamaa turskaa, ja lähdimme kiertämään vuokra-autolla kuuluisaa Golden Circle -kierrosta.
Islantilainen luonto on ihmeellinen. Autonikkunasta näkyi lumipeitteisiä vuoria, ruskeaa tundra-kasvillisuutta, jäkälää ja mustia laavakiviä. Kiviä oli todellakin joka paikassa, varsinkin Þingvellirin kansallispuistossa, jossa ensimmäiseksi kävimme. Maankuoren liikkeet olivat siellä selvästi nähtävissä. Tuntui jännältä ajatella, että kaikki se musta kiviaines ympärillämme oli joskus ollut tulikuumaa punaista laavaa.
Þingvellirissä on viikinkiaikana sijainnut Islannin parlamentin Alltingin käräjäpaikka. Siitä muistoksi on paikan päälle pystytetty lipputanko.
 |
| Kansallispuiston kivien lomassa kuohui koski. |
 |
| Purkauksen jälkeinen kaaos. |
Viimeinen etappimme Kultaisella kierroksella oli Gullfossin vesiputous, joka salpasi hengen. Sen äärellä nimittäin tuuli niin kovaa, että minun piti melkein pidättää hengitystäni, sillä pelkäsin koko ajan kamerani lentävän putoukseen.
Tarina jatkuu huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti