Olen kesälomalla, ja koska siis on kesä, minun oli päästävä saaristoon. Raivasin kalenteriini kaikkien lomakiireiden keskelle aikaa ja lähdin äitienpäivän iltana matkaan. Ajoimme isän kanssa kesämökille tuttua reittiä, jonka varrelle mahtui maaseutua, vehreitä saaristometsiä ja lossimatka. Kevät on tullut saaristoon aikaisemmin kuin mantereelle: ojat olivat täynnä valkovuokkoja ja puiden lehdet värjäsivät maiseman vihreäksi. Kaikkein paras oli kuitenkin matkan viimeinen osuus; mökkitie, jota pitkin on lapsuudessa kuljettu lukemattomat kerrat.
Lapsuus tulvahti vastaan myös itse mökillä. Vietin siellä pienenä paljon aikaa, mutta kouluun menon jälkeen olen käynyt siellä tosi harvoin. Ajan kultaamat muistot valtasivat mieleni, kun löysin kaapeista vanhoja leluja ja katselin rantasaunalta merelle. Rantavedessä oli yhä rakkolevää, jonka niljakkaan olemuksen voin vieläkin tuntea varpaissani. Minun oli pienenä pakko polskutella levän seassa, sillä en osannut vielä uida enkä saanut mennä syvemmälle.
Muutaman kilometrin päässä mökiltämme sijaitsee Kirjaisten kylä, jossa on satama, kyläkauppa ja ravintola. Pyöräilin tiistaina sinne kauppareissulle, mutta kauppa olikin kiinni. Edellisenä ja seuraavana päivänä se olisi ollut auki. Kylä tuntui muutenkin autiolta; satamassa kellui vain yksi vene, eikä missään näkynyt ristin sielua. Vain yksi paikka oli avoinna: kallion päällä tönöttävä kirjastomylly, jonne voi tuoda ja josta voi ottaa kirjoja ilmaiseksi mielensä mukaan. Kiipesin sinne ja otin mukaani yhden lehden, jossa oli hyviä ruokaohjeita.
Ruokaa kauppareissulta ei tarttunut mukaan, mutta se ei oikeastaan haitannut. Päätin käyttää sitä mitä löytyi. Ateria syntyi juustosta, kalasta ja leivästä, samoista aineksista, joita Myrskyluodon Maija söi joka päivä. Luin kirjaa syödessäni ja tunsin itseni kunnon saaristolaiseksi. Minun annokseeni oli tosin lisätty jogurttikastike ja vihanneksia, mutta se olikin terveellisempi versio perinneruoasta. Maanantaina olin tehnyt saaristolaissalaatin, johon heitin juustoa, kurkkua, salaatinlehtiä, ruisleipää, mustikoita ja rakuunaa. Hyvältä sekin maistui.
Tiistai-iltana meri oli auringonlaskun aikaan harvinaisen tyyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti