Reykjavik on kaupunki täynnä taidetta. Joka puolella oli taidokkaita seinämaalauksia ja muita installaatioita, ja vanhat talot olivat kuin taideteoksia itsessään. Muutenkin kaupunki oli hyvin persoonallinen. Pääkatu Laugavegurin varrelta löytyi jos jonkinlaista puotia ja putiikkia, muun muassa nelikerroksinen kirjakauppa, jossa soi meksikolainen mariachi-musiikki ja josta löytyi myös kahvila. Kävin siellä kolme kertaa, sillä sen tunnelma oli niin ihana.
Viimeiselle matkapäivällemme lauantaille meillä oli suunnitelmana mennä kylpemään kuumaan lähteeseen. Sää oli koko vuoden paras, ja aurinko valaisi reittiämme, kun ajoimme Blue Lagoonin kylpylään uskomattoman upeaa maisemareittiä pitkin. Tie kulki vuorten välissä ja kohta eteen avautui järvi, jonka peilityynestä pinnasta vuoret heijastuivat niin, ettei kuvasta tietäisi, kummalla puolella on taivas. Järven rannalle oli pysähtynyt muitakin turisteja ihailemaan maisemia. Bongasimme sieltä suomalaisenkin seurueen, jonka yksi jäsen harppoi itsevarmasti kohti vettä punaisissa uimahousuissaan. Pulahdettuaan tämä palasi äkkiä rannalle; vesi taisi olla kylmempää kuin sään puolesta vaikutti.
Blue Lagoonissa vesi ei totisesti ollut kylmää. Pääsimme loppujen lopuksi sinne lillumaan, vaikka suunnitelmamme muuttuivat matkan varrella. Kylpylän vesi oli haalean sinistä, mikä ihmetytti meitä aluksi, mutta kun pääsimme altaaseen, syy selvisi. Altaan reunalla oli mutabaari, jossa sai levittää naamalleen valkoista savea naamioksi. Sen sai pois yksinkertaisesti huuhtelemalla naamansa sillä vedellä, jossa kaikki lilluivat. Allas oli täynnä valkonaamaisia ihmisiä, joten ei ollut vaikea arvata, mistä veden väri johtui. Kylpylässä rentoutuminen tuntui silti luksukselta, varsinkin kun ylellisesti pukeutuneet kylpylän työntekijät kantoivat altaalle drinkkejä (valitettavasti ei meille, sillä emme maksaneet drinkeistä).
 |
| "The one I treated the worst was the one I loved the best" |
Omanlaistaan tunnelmaa loivat paikalliset abit, jotka riekkuivat kaduilla perjantaina erilaisiin asuihin pukeutuneina. Missään ei näkynyt opettajia, poliiseja tai ketään muutakaan järjestyksenvalvojaa. Silti kukaan ei loukkaantunut tai pahoittanut mieltään, toisin kuin Suomessa aina tuntuu tapahtuvan kaikista turvajärjestelyistä huolimatta.
 |
| Kuvan otti pikkusisko. |
Blue Lagoonissa vesi ei totisesti ollut kylmää. Pääsimme loppujen lopuksi sinne lillumaan, vaikka suunnitelmamme muuttuivat matkan varrella. Kylpylän vesi oli haalean sinistä, mikä ihmetytti meitä aluksi, mutta kun pääsimme altaaseen, syy selvisi. Altaan reunalla oli mutabaari, jossa sai levittää naamalleen valkoista savea naamioksi. Sen sai pois yksinkertaisesti huuhtelemalla naamansa sillä vedellä, jossa kaikki lilluivat. Allas oli täynnä valkonaamaisia ihmisiä, joten ei ollut vaikea arvata, mistä veden väri johtui. Kylpylässä rentoutuminen tuntui silti luksukselta, varsinkin kun ylellisesti pukeutuneet kylpylän työntekijät kantoivat altaalle drinkkejä (valitettavasti ei meille, sillä emme maksaneet drinkeistä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti