Den skönaste tid i livet

Kuvittele mielessäsi ihana paikka. Paikka, joka sijaitsee maaseudun rauhassa keltaisten rypsipeltojen ja vehreiden puiden keskellä. Siellä paistaa aurinko ja on suloisen lämmintä, on kesän kaunein aika. Kukat kukkivat ja joka puolella levittäytyy luonnon vihreys. Kuvittele paikkaan ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat kaikki erilaisia, mutta silti täysin samanarvoisia. Ihmisiä, jotka ottavat sinut avosylin vastaan ja kohtelevat sinua ystävällisesti ja kunnioittavasti, vaikka eivät tiedä sinusta mitään. Ihmisiä, joiden edessä voit riisua kaikki panssarisi, sillä he ymmärtävät kaikki puolesi. Kuvittele paikan yllä leijuva rakkaus.

Kuulostaako utopialta? Tällaisessa paikassa minä elin helatorstai-viikonlopun. Matkustin ystäväni kanssa Ruotsiin Södertäljeen, jossa järjestettiin Stockholm Blues Fest -niminen blues-tanssileiri. Heti paikalle saavuttuamme saimme todistaa leirin erityistä tunnelmaa: käynnissä oli afrikkalaisen tanssin workshop, ja pienellä nurmikentällä pomppi ihmisiä kuin hulluksi tulleina. Se näytti hurjalta, mutta myös kiinnostavalta, ja innostus valtasi minut heti.

Afrikkalaisen tanssin jälkeen

Tunnelmaan tottui nopeasti. Ensimmäisen illan bileissä kaikki tanssivat huippulahjakkaan muusikon soittaman musiikin tahtiin ja hymyilivät kuin euforiassa. Bileiden jälkeen mentiin saunaan, jossa yksi aloitti laulun ja toiset yhtyivät siihen laulutaidosta riippumatta. Nukkumaan mennessä oli täysin valoisaa ja linnut konsertoivat täysillä. Vaikka unet jäivät leirin aikana vähäisiksi, en mistään hinnasta vaihtaisi pois näitä kauniita öitä.

Tanssiminen tapahtui isossa keltaisessa talossa.
 

 

Leirillä syötiin ja juotiin kahvia jatkuvasti. Australialainen kokki loihti jokaisen aterian vegaanisena ja gluteenittomana, eikä lihaa ollut tarjolla lainkaan. Tanssituntien välissä oli kahvihetki "fika", joka oli tarjolla myös bileissä koko yön. Leirillä kävi hyvin selväksi, että ruotsalaiset todella rakastavat tätä perinnettä. Aina, kun tarvitsi tauon tanssimisesta tai apua hereillä pysymiseen, mentiin fikalle. Eikä se tarkoittanut vain kahvia ja leipiä, vaan myös pehmeitä tyynyjä ja syvällisiä keskusteluja.

Tämän elämäni ensimmäisen blues-leirin jälkeen olen ollut sitä mieltä, että maanpäällinen paratiisi on olemassa. Se löytyy Ruotsista, Södertäljestä, joka vuoden toukokuussa.