Yllätysreissu

Eilen aamulla nukkumaan mennessäni (olen taas yötöissä) minulla oli päivän ohjelma selkeänä mielessäni. Aivan tavallinen torstai, johon kuuluisi aivan tavallisia torstai-juttuja. Tavallinen torstaikin voi kuitenkin yhtäkkiä muuttua pienimuotoiseksi seikkailuksi, joka yllättää monella tavalla. Siksi kannattaa aina muistaa avoin mieli.

Eräs tanssikaveri ehdotti ryhmäkeskustelussa minulle ja toiselle kaverilleni, että lähdettäisiinkö tansseihin Littoisten lavalle. Ensireaktioni oli negatiivinen. Enhän minä nyt millään ehdi, kun on toiset tanssiharjoitukset ja siivotakin pitäisi ja sitä paitsi töitäkin yöllä. Eikä siellä lavalla varmaan edes ole ketään, kun on torstai ja se on niin pieni paikka. En silti antanut heti kieltävää vastausta, vaan kysyin lisätietoja tapahtumasta. Kuka siellä esiintyy? Kun selvisi, että kyseessä eivät olleetkaan mitkään levytanssit, vaan soittamassa oli itse Kyösti Mäkimattila, kiinnostukseni kohosi heti huomattavasti.

 

Toinen kaverikin lähti mukaan, vaikka tulikin lähes suoraan toisesta kaupungista ja ehti käydä kotona vain kääntymässä. Kun saavuimme paikalle, epäilykset pienestä väkimäärästä kumoutuivat heti. Autoja oli joka paikka täynnä ja lava kuhisi tanssijoita. Tapasin monia tuttuja, sellaisiakin, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan, ja tanssin lähes jokaisen tanssin.


Pihalla näkyi hienoja vanhoja autojakin.

Soiton loputtua menimme vielä kävelemään puhdistetun järven rannalle ja keräämään kukkia. Täysikuu loi siltaa veden pintaan; ilta oli kaunis.

Ehdimme tanssia vain noin puolitoista tuntia, mikä oli lipun hintaan verrattuna aika vähän, mutta minua ei silti kaduta. Ilta tarjosi minulle monta kärpästä yhdellä iskulla: tanssia, kukkasia ja aiheen blogipostaukseen. Olen iloinen siitä, etten antanut ennakkoluuloilleni liikaa valtaa. Parhaat asiat elämässä tapahtuvat yleensä täysin suunnittelematta; pitää vain uskaltaa ottaa riski.

Kun elämä ojentaa käden, tartu siihen.