Marraskuu

Lokakuu lensi ohi kuin parvi pääskysiä ja nyt on marraskuu. Pitkä ja kylmä marraskuu, syksyn viimeinen kuukausi (tänä vuonna ehkä talven ensimmäinen?). Tammikuun jälkeen vuoden pitkäveteisin, jolloin taivas on aina harmaa ja ihmiset vieläkin harmaampia.

Marraskuu on monien inhokkikuukausi, mutta minä löydän siitä jotain todella kaunista. Kyllä, marraskuu on kaikessa harmaudessaan kaunis. Ihmisten väsyneet kasvot, puiden paljaat oksat, poskia raateleva tuuli, se kaikki on kaunista. Jopa kaduille sulava räntälumi ja kaikennielevä, ahdistava pimeys ovat joskus kauniita, ainakin silloin, kun istuu sisällä takkatulen ääressä.

Marraskuu on masentavuudessaan voimaannuttava, kuin hengähdystauko ennen joulukuun juhlia. Silloin on aikaa hemmotella itseään ja nukkua vähän pidemmät päiväunet, syysväsymykseen vedoten. Marraskuussa saa sytyttää kynttilöitä ja uppoutua teekuppi kädessä uuteen kiinnostavaan romaaniin. Kukaan ei tule valittamaan, että mikset mene ulos, siellä on kaunis ilma.

Marraskuu on väistämättä synkkä, mutta minusta se ei ole huono asia. On ihanaa, että vuodessa on edes yksi kuukausi, jolloin on lupa synkistellä. Pukeutua lyijynharmaaseen ja laivastonsiniseen ja kuunnella synkkiä ja surullisia biisejä. Kietoa kaulahuivi korviin asti ja välttää katsomasta vastaantulijoita silmiin. Marraskuussa se on sallittua.