Tänään vietetään Yhdysvalloissa kiitospäivää. Päivän juhlinta juontaa juurensa 1600-luvulle, ja sen tarkoitus on alun perin ollut kiittää satokauden päätteeksi hyvästä sadosta ja muista hyvistä asioista. Suomessa tätä juhlaa ei vietetä, mutta kiittää ei voi koskaan liikaa. Haluan siksi osoittaa tässä postauksessa kiitokseni kaikelle ja kaikille, jotka ovat tehneet elämästäni hieman paremman elää.
- Doctor Who
- Kirjallisuuden opiskelu Turun yliopistossa
- Opiskelukaverit
- Suomessa eläminen (vaikka se ei aina tunnukaan kiittämisen arvoiselta)
- Saaristo
- Kirjallisuus
- Äiti (ja isä myös)
- Naapurustoni
- Musiikki ja sen esittäjät
- Heinäkuun lämpimät ja hämärät illat
- Kummitäti
- Partio
- Hyvä terveys (olin viimeksi kuumeessa viime jouluna)
- Turun Klassillinen lukio
- Tanssi ja kaikki mikä liittyy siihen
- Mummi
Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, koko ajan tulee uusia kiitettäviä asioita mieleen. Ehkä ensi vuonna julkaisen Kiitospäivä osa 2 -postauksen. On kuitenkin vielä yksi asia, jota haluan kiittää juuri tässä postauksessa.
Se asia ei oikeastaan edes ole yksi asia. Se on monta ihmistä, jotka kaikki ovat minulle todella tärkeitä. Ihmisiä, joiden kanssa minulla on hauskaa ja jotka ovat itsekin hauskoja ja ihania. Ihmisiä, joita voin halata ja joille voin kertoa huoleni. Ihmisiä, jotka voivat kertoa omat huolensa minulle. En koskaan väsy kuuntelemaan.
Kiitos ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti