Tai oikeastaan tuli jo. Nimittäin ikioma kirjahyllyni, jonka löysin viikko sitten Ekotorilta. Hän on vitriiniovinen, korkea ja kapea perushylly, väriltään vaaleanruskea ja tehty vaahterasta. Toisin sanoen täydellinen, lukuunottamatta ovia, jotka aion poistaa. En halua piilottaa kirjakokoelmaani rumien vitriinilasien taakse, sehän olisi sama kuin laittaisi kirjat vaatekaappiin. Kirjojen pitää olla näkyvillä, sillä ne ovat taideteoksia paitsi sisällöltään, myös ulkonäöltään.
Uusi perheenjäseneni ei ole täysin virheetön. Toinen kumisista ovenkahvoista on halki ja takaseinästä puuttuu pieni pala. Minä en kuitenkaan välitä näistä "vioista". Sitäpaitsi ne on helppo korjata. Takaseinän reikää ei edes huomaa, kun sen eteen laitetaan kirjoja, ja ovet otetaan pois joka tapauksessa. Muut kulumat voi peittää maalilla. Mielestäni virheet tekevät asioista suloisia ja siksi rakastankin hyllymussukkaani jo nyt.
Muutan omaan puutalokaksiooni jo ensi viikolla. Hieman mahanpohjassa tuntuu kihelmöintiä, varsinkin, kun en ole käynyt asunnossa yli vuoteen. Onkohan se vielä sellainen, kuin muistan? Vuokralaiset lähtevät lauantaina, mutta minä joudun elämään jännityksessä maanantaihin asti, sillä vietän viikonlopun Tallinnassa tanssileirillä. Vanhempani kuljettavat ruokapöytäni ja kirjahylly-rakkaani osoitteeseen viikonlopun aikana. Toivon, että ne viihtyvät uudessa kodissaan. Silloin minäkin voin heti tehdä oloni kotoisammaksi.
En uskalla ajatellakaan, kuinka kauan kaiken tavaran siirtämisessä kestää. Onneksi kodit sijaitsevat lähellä toisiaan. Minusta tulee lähiviikkojen aikana tuttu kasvo ainakin Ikealle, sillä tarvitsen yöpöydän ja kaikenlaista muuta kodin tilpehööriä. Muutto on nyt hyvässä alussa, lopusta en tiedä milloin se tulee vai tuleeko koskaan.
Uusi perheenjäseneni ei ole täysin virheetön. Toinen kumisista ovenkahvoista on halki ja takaseinästä puuttuu pieni pala. Minä en kuitenkaan välitä näistä "vioista". Sitäpaitsi ne on helppo korjata. Takaseinän reikää ei edes huomaa, kun sen eteen laitetaan kirjoja, ja ovet otetaan pois joka tapauksessa. Muut kulumat voi peittää maalilla. Mielestäni virheet tekevät asioista suloisia ja siksi rakastankin hyllymussukkaani jo nyt.
Muutan omaan puutalokaksiooni jo ensi viikolla. Hieman mahanpohjassa tuntuu kihelmöintiä, varsinkin, kun en ole käynyt asunnossa yli vuoteen. Onkohan se vielä sellainen, kuin muistan? Vuokralaiset lähtevät lauantaina, mutta minä joudun elämään jännityksessä maanantaihin asti, sillä vietän viikonlopun Tallinnassa tanssileirillä. Vanhempani kuljettavat ruokapöytäni ja kirjahylly-rakkaani osoitteeseen viikonlopun aikana. Toivon, että ne viihtyvät uudessa kodissaan. Silloin minäkin voin heti tehdä oloni kotoisammaksi.
En uskalla ajatellakaan, kuinka kauan kaiken tavaran siirtämisessä kestää. Onneksi kodit sijaitsevat lähellä toisiaan. Minusta tulee lähiviikkojen aikana tuttu kasvo ainakin Ikealle, sillä tarvitsen yöpöydän ja kaikenlaista muuta kodin tilpehööriä. Muutto on nyt hyvässä alussa, lopusta en tiedä milloin se tulee vai tuleeko koskaan.
 |
| Vanha #shelfie, uusi postataan myöhemmin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti