Takana on taas kiireinen viikko ja varsinkin viikonloppu. Olen retkeillyt saaristoluonnossa, saanut paljon liikuntaa ja tehnyt vapaaehtoistyötä. Vaikka eilen illalla olin liian väsynyt liikauttamaan silmäripseäkään, jää tämä viikonloppu mieleeni yhtenä parhaimmista.
Perjantaina järjestettiin Kupittaanpuistossa Pride-kirppis, jossa olin myymässä vanhoja tavaroitani. Myyntipöytänä toimi iso vihreä viltti. Ostajia oli kuitenkin harmillisen vähän, vaikka olin kuvitellut puiston olevan täynnä kirppistelijöitä. Tapahtuman viehätystä vähensi myös viileä ja kostea ilma, joka kasteli salakavalasti kaiken ja sai minut hytisemään. Onneksi sentään sain jotain myytyä.
Lauantaina Taidemuseonmäelle kiivetessäni minulla oli liikaa vaatteita päällä ja rumat lenkkarit jalassa. Olin eilisestä viisastuneena halunnut pukeutua lämpimämmin, ja converseja en ollut voinut laittaa, sillä ne olivat vieläkin märät torstain jäljiltä. Silloin ajattelin olevani koko Priden rumimmin pukeutunut tyyppi. Myöhemmin paksu vaatekerta osoittautui kuitenkin kullanarvoiseksi, kun Rauli-mysrky purki raivoaan yllemme.
Yleensä olen osallistunut Prideen omana itsenäni, mutta tänä vuonna olin siellä vapaaehtoistöissä Plan Suomi -säätiön Mitä?-verkoston edustajana. Pystytimme Puolalanpuistoon ilmastop-häkin, jonka sisällä oli ilmastoon liittyviä tehtäviä. Häkki herätti ihmetystä ja meitä luultiin muun muassa ilmavoimien edustajiksi. Harhaluulot karisivat, kun aloimme jakaa ihmisille häkin seinässä roikkuneita muratteja ja kertoa Mitä?-verkoston toiminnasta.
Minun piti lauantai-illalla Priden jälkeen mennä vielä tanssimaan, mutta Rauli-myrsky oli vienyt voimat. Sunnuntai-aamuna olin kiitollinen päätöksestäni jäädä kotiin, sillä edessä oli pyöräretki Kuusiston linnan raunioille. Retken järjesti Luonto-liitto ja sille sai lähteä mukaan kuka tahansa pyörän omistava ihminen. Mukavan kokoinen porukka meitä Kuusistoon lähtikin. Matkaa kertyi yhteensä 30 kilometriä, mutta se oli sen arvoista, sillä maisemat olivat hienoja. Raunioihin tutustumisen jälkeen kävimme vielä vähän matkan päässä sijaitsevalla luontopolulla. Metsä oli täynnä sieniä ja muurahaisia ja juuri niin ihana kuin saariston metsät voivat olla. Olisin halunnut jäädä sinne, tuuheiden vaahteroiden suojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti