Heinäkuu on jo kääntynyt elokuuksi, kun kirjoitan tätä. En ehtinyt kirjoittaa heinäkuussa, kun oli niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Heinäkuu on ollut juuri sellainen, millaiseksi tämän kesän kuvittelin. Olen matkustellut, purjehtinut, viettänyt aikaa ystävien kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin ja siinä välissä tehnyt töitäkin. Ihoni on ruskettunut kovasti ja mieli on täyttynyt ihanista muistoista. Heinäkuun alussa olin pari viikkoa synkemmällä mielellä, ilman että itsekään tiesin miksi, mutta kuun loppuun mennessä mieli on rauhoittunut. Kesäkuu ei vielä tuntunut kesältä, mutta heinäkuu todellakin tuntui.
Heinäkuussa purjehdin paljon. Ensimmäinen reissu oli Meriseikkailu Ahvenanmaalle, josta kerroinkin jo täällä blogissa. Toinen purjehdus tapahtui tänä viikonloppuna, heinä- ja elokuun vaihteessa. Se oli koulutuspurjehdus, jossa opin purjehtimaan venettä yhdessä kuuden muun miehistön jäsenen kanssa. Kokemus oli hyödyllinen, sillä pääsin purjehtimaan osana isoa miehistöä, jossa kaikilla oli oma tehtävä. Tehtävät edellyttivät kommunikaatiota miehistön jäsenten välillä, ja toisilleen entuudestaan tuntematon porukka hioutuikin nopeasti toimivaksi miehistöksi. Tällä purjehduksella opin paljon uutta ja uskalsin kysyä tyhmiäkin kysymyksiä, sillä ilmapiiri oli hyväksyvä ja kärsivällinen.
Päivää ennen nimipäivääni pidin järjestyksessä viidennet Tanssia ja Ystäviä -bileet. Bileitä edeltävällä viikolla olin stressaantunut ja mietin, onko mitään järkeä enää järjestää bileitä, varsinkaan keskellä kesää, ja tuleeko sinne ketään. Bileistä tuli kuitenkin aivan ihanat. Tanssimme ja pelasimme ja söimme minun tekemääni raparperipiirakkaa. Sääkin selkeni juuri sopivasti perjantaiksi, vaikka koko viikon oli satanut. Bileissä oli ihmisten lisäksi mukana myös Selma, joka oli minulla hoidossa tuolloin. Aluksi se haukkui vieraita, mutta pian vieraat jo pelasivat palloa sen kanssa.
Heinäkuu on marjojen kypsymisen aikaa, ja satoa onkin "omasta" puutarhasta korjattu jo moneen otteeseen. Sateisella viikolla sain tehtäväksi keittää raparperihilloa. Se oli yllättävän helppoa, ja lopputuloksesta tuli juuri sopivan kirpeä ja makea. Yhteen kattilaan heitin joukkoon myös mansikoita.
Syntymäpäivänäni olin kotimatkalla Ahvenanmaalta, mutta viikko sen jälkeen kutsuin kaverit mökille Nauvoon juhlimaan. Näidenkään juhlien valmistelu ei onnistunut täysin ilman ongelmia, ja vielä perjantaina hermot olivat kireällä. Mökillä rentouduin kuitenkin nopeasti, kun menimme ystävien kanssa saunaan ja uimaan ja söimme kakkua. Huomasin, kuinka erilaisia ihmisiä meidänkin porukkaan mahtuu, ja kuinka hauskaa kaikilla silti on yhdessä. Mökiltä lähdettäessä puhuttiin jo seuraavan vuoden bileistä, joten kai tästäkin täytyy tehdä perinne.
Puhun näissä postauksissa aina luonnosta ja eläimistä, ja kyllä ne täytyy nytkin mainita. En ikinä lakkaa ihmettelemästä saariston eläinpaljoutta. Ahvenanmaalla lepatteli paljon erilaisia perhosia ja muita hyönteisiä. Näin myös merikotkan taivaalla liitelemässä. Nauvon mökillä oli myös perhosia, sellaisia pieniä hopeisia, jotka saivat kesäisen metsän näyttämään kuin sadulta. Heinäsirkat pitivät puskissa konserttejaan, ja aamiaispöytäämme hyppäsi valtava hepokatti, joka pahaksi onneksi osasi myös lentää. Tänä viikonloppuna rantauduimme Pähkinäisten saareen, jossa asusti ihmisten ilmoilla viihtyvä peuralauma, kana tipuineen ja kuvassa näkyvä pallero. Ensinäkemältä luulin sitä leluksi, mutta kun lelu alkoi pomppia ja syödä ruohoa, oli pakko uskoa, että se oli oikea pupu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti