Olen monta vuotta haaveillut hieman pidemmästä purjehdusreissusta. Tänä kesänä vihdoin pääsin viikon mittaiselle meriseikkailulle kiertämään Ahvenanmaata. Vene oli katamaraani Atypik, joka oli seilannut meriseikkailulla jo kolme viikkoa ennen tätä etappia, ja jatkoi vielä sen jälkeenkin. Miehistössä oli kapteenin ja minun lisäksi vain yksi ihminen, joten tilaa veneessä riitti. Meillä oli oikein leppoisa viikko, joka hurahti ohi nopeammin kuin huomasinkaan. Olisin voinut viipyä reissussa pidempäänkin.
Reissu alkoi Maarianhaminasta, jonne matkustin laivalla 12. heinäkuuta aamulla. Heti alussa kävi selväksi, että tällä retkellä otetaan rennosti eikä pidetä turhaan kiirettä. Sunnuntai-iltana lauloimme ja pelasimme yhdessä, ja vasta maanantaina lähdettiin liikkeelle. Juuri ennen kuin meidän piti lähteä, satoi kaatamalla vettä. Sade kuitenkin loppui pian ja pääsimme matkaan, tosin kumisaappaat ja sadehousut edelleen jalassa. Myötätuulen siivittämän purjehduspäivän jälkeen livuimme myöhään illalla Vålön lahteen, jonne laskimme ankkurin. Tällaisissa rauhallisissa lahdissa yövyimme muutenkin viikon aikana.
Seuraavana päivänä matka jatkui tuulisemmille seuduille, kuitenkin edelleen myötätuulessa. Ankkuroiduimme Väderskäriin, jossa on kuvattu Myrskyluodon Maija -tv-sarjaa. Siellä tuuli kovaa koko yön, ja nukuimme kaikki huonosti. Aamupalalla inkiväärillä maustettu ja kananmunalla höystetty puuro sekä mutteripannulla keitetty espresso maistuivat erityisen herkullisilta. Söimme tällaisen samanlaisen aamiaisen joka päivä, mutta ei siihen kyllästynyt, sillä nälkä pysyi poissa iltapäivään asti.
Atypikissa oli mukana kumivene, jolla soudimme tutkimaan niitä saaria, joiden lähelle olimme ankkuroituneet. Se oli aika pieni, mutta kolme ihmistä mahtui siihen mainiosti. Veneessä oli mukana myös pari pikkuruista matkustajaa, jotka eivät hätkähtäneet veneessä tapahtuvaa liikettä.
Väderskäriltä lähdettyämme ohitimme Stormskärin, siis sen oikean Myrskyluodon. Siellä ei näkynyt yhtään hökkeliä eikä muutakaan elonmerkkejä, toisin kuin Väderskärillä. Tuulista siellä sen sijaan oli, eikä ole vaikea arvata, mistä luoto on saanut nimensä. Elämä Myrskyluodolla ei todellakaan ole ollut helppoa.
Keskiviikkona päädyimme Getaan, joka olikin suosittu paikka. Tyynessä lahdessa kellui paljon muitakin veneitä, muun muassa eräs toinen katamaraani. Getan lahden nimi on Djupviken, ja siellä onkin todella syvää. Seuraavassa yöpymispaikassamme Dånössä sen sijaan oli vain pari metriä vettä veneen alla. Dånökin oli oikein viihtyisä paikka, vaikka emme ehtineet käymään siellä sijaitsevassa kotiseutumuseossa.
Geta tunnetaan vuorestaan, joka on Ahvenanmaan korkein paikka. Kävelimme vuoren ympärillä kiertävän luontopolun ympäri. Sen varrella oli paljon hienoja nähtävyyksiä, kuten luolia, kivikasoja ja aaltomaisia kallionmuotoja. Tämä kallio, joka näyttää haljenneen kahtia, on kuulemma inspiroinut jopa erästä pariisilaista rakennusta.
Getassa alkoi helle, ja oli ihana pulahtaa viileään meriveteen. Reissun jokainen aamu alkoi aamu-uinnilla. Se herätti mukavasti, eikä vesi edes ollut kovin kylmää. Uiminen oli ainoa tapa peseytyä viikon aikana ja pesin jopa pari kertaa hiukset meressä. Suolavesi ei juuri puhdistanut hiuksia, mutta väänsi ne surffitukkaa muistuttaville suortuville. Oli ihan hyvä, ettei veneessä ollut kovin isoa peiliä, sillä todellisuudessa näytin varmasti viikon lopussa aika räjähtäneeltä.
Viikon lopussa päästin kryssimään, sillä reittimme kulki länteen ja lounaaseen ja meillä oli vastatuuli. Oli vaihteeksi ihan kiva päästä kunnolla purjehtimaan parin lähes tuulettoman lillumispäivän jälkeen. Toiseksi viimeisen yön vietimme nimettömässä lahdessa lähellä Eckerötä, jonne etappimme oli määrä päättyä. Nimesimme lahden Laxvikeniksi, sillä siellä oli kalankasvattamo. Lauantaina saavuimme Eckerön Käringsundiin. Tuntui oudolta, kun yhtäkkiä ympärillä oli paljon ihmisiä ja ääntä, ja veneen kiinnitykseenkin tarvittiin paljon köysiä pelkän ankkurin sijaan.
Lauantaina kävimme Käringsundissa sijaitsevassa metsästys- ja kalastusmuseossa, jossa oli mielenkiintoista tietoa muun muassa saariston naisten elämästä. Sunnuntaina oli vuorossa Eckerön postimuseo, jonka postinäyttely ei kuitenkaan ollut auki. Museorakennus oli silti hieno: sen on suunnitellut C. L. Engel. Sunnuntaina oli myös minun syntymäpäiväni. Aamulla sain kuulla pianosella säestetyn Paljon onnea vaan -laulun, joka oli epävireisyydestään huolimatta ihana lahja. En ehtinyt viettää syntymäpäivää Eckerössä kovin kauaa, sillä pian piti lähteä kotimatkalle. Matkustin ensin bussilla Eckeröstä Maarianhaminaan, jossa odotti laiva Turkuun.
Viikko oli todella ihana ja rentouttava. Olin melkein lomalla, vaikka hoidin työjuttujakin mereltä käsin. Käteen jäi monta hienoa kuvaa ja muistoa, jotka lämmittävät myöhemminkin. Toivottavasti pääsen ensi vuonnakin meriseikkailulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti