Nykyään suurin osa vapaa-ajastani (ja elämästäni) kuluu tanssiessa. Viimeisestä yhdeksästä päivästä olen tanssinut kuutena, ja luku olisi vieläkin suurempi, ellei yhdellä kurssilla olisi ollut pääsiäistaukoa. Tämä viikko ei edes ole kovin poikkeuksellinen; käyn usein tanssimassa viisi kertaa viikossa. Se ei tunnu paljolta, sillä tanssista tulee kaikella tavalla niin hyvä olo.
Viime lauantaina osallistuin balboaworkshopiin, jonka järjesti oma "kotitanssiseurani" Turku Swing Society. Olin odottanut sitä innolla siitä saakka kun olin kuullut lajista. Balboaa voi tanssia nopeaan swingmusiikkiin pienessä tilassa, joten sen osaaminen olisi hyödyksi rajallisissa olosuhteissa. Ennen workshopia balboa näytti mielestäni siltä, ettei siinä tehdä paljon mitään. Kun pääsin itse harjoittelemaan, selvisi, että se on yllättävän rankkaa, kun täytyy ylläpitää pientä bouncea ja keskittyä ottamaan askelet oikeassa järjestyksessä. Balboaa oli silti hauska päästä kokeilemaan.
Maanantaina suuntasin ystäväni kanssa kohti Helsinkiä ja bluestansseja. Ystäväni oli ollut mukana myös edellisissä tansseissa ja ihastunut bluesiin ikihyviksi. Ennen tansseja kävimme katsomassa uuden Kaunotar ja Hirviö-elokuvan Tennispalatsin hienossa Scape-salissa. Se oli ehkä hienoin elokuvaelämys, jonka olen koskaan kokenut. Itse tansseissa oli tupa täynnä ihmisiä ja yhtä hullu ja iloinen tunnelma kuin aina. Keskiyöllä kotiin lähtiessä oli niin hyvä olo, että hädin tuskin jaksoimme puhua ystäväni kanssa.
Tiistaina olivat kevään viimeiset west coast swing -tunnit, joilla oli mielestäni erityisen hyvä tunnelma. Keskiviikkona käväisin Swing Societyn viikkotansseissa Bar Suxesissa, kuten lähes joka keskiviikko. Siellä pääsi tanssimaan westin ja lindy hopin lisäksi yhden kappaleen bluesia. Loppupuolella ilta kallistui sudokun ja ristikon täyttämiseksi, mutta se ei minun mielestäni ollut ollenkaan huono asia, sillä rakastan pulmatehtäviä. Lisää ristikkotanssibileitä kiitos!
Lauantaina menin pitkästä aikaa lavatansseihin. Viimeksi olin sellaisissa tammikuussa, joten nyt oli kiva käydä kurkistamassa tanssiharrastuksen sitäkin puolta. Auran Nuortentalolla esiintyi Neljänsuora, jonka perässä lavalle lähtee aina suuri joukko tanssijoita ja faneja, sekä Hupilupa. Tanssiseurasta ei siis ollut puutetta. Tapasin illan aikana monia vanhoja tuttuja ja sain tanssia ihania tansseja. Yksi hidas valssi tuntui niin hyvältä, että sen jälkeen minulla oli lähes euforinen olo.
Sunnuntaina tanssiviikkoni huipentui Tanssikurssien järjestämällä pääsiäisleirillä Somerolla. Ohjelmassa oli ensin kolme tuntia kizombaa ja sen jälkeen kaksi tuntia Swedish foxia. Kizomba on alun perin Angolasta kotoisin oleva tanssi, jossa askeleita tärkeämpää on rytmi. Swedish fox taas tulee nimensä mukaisesti Ruotsista ja perustuu kokonaan musiikin tulkintaan. Siitä käytetään myös nimeä dirty fox, mutta tanssin luonne ei välttämättä ole nimensä mukainen. Olen tanssinut molempia lajeja ennenkin, Swedish foxia luultavasti usein myös tietämättäni. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa syventymään niihin paremmin.
Molempien lajien tunnit aloitettiin halaamalla kurssikavereita kunnolla, eikä siitä otteesta lähdetty kovin kauas koko päivänä. Huomasin, että siinä halaillessa ihmiset alkoivat hymyillä. Minullakin oli koko päivän todella hyvä ja onnellinen olo, mutta itselleni läheisyys onkin aina tuntunut luontaisemmalta kuin virallinen etäisyys. Päivän aikana aloin miettiä, että ihmisten pitäisi halata toisiaan useammin. Siitä tulee hyvä olo, oikeasti.
Vähän aikaa sitten ajattelin, että unelmaelämäni olisi sellainen, jossa voisin vain tanssia. Sitten tajusin, että minähän elän unelmaelämääni jo.
Viime lauantaina osallistuin balboaworkshopiin, jonka järjesti oma "kotitanssiseurani" Turku Swing Society. Olin odottanut sitä innolla siitä saakka kun olin kuullut lajista. Balboaa voi tanssia nopeaan swingmusiikkiin pienessä tilassa, joten sen osaaminen olisi hyödyksi rajallisissa olosuhteissa. Ennen workshopia balboa näytti mielestäni siltä, ettei siinä tehdä paljon mitään. Kun pääsin itse harjoittelemaan, selvisi, että se on yllättävän rankkaa, kun täytyy ylläpitää pientä bouncea ja keskittyä ottamaan askelet oikeassa järjestyksessä. Balboaa oli silti hauska päästä kokeilemaan.
Maanantaina suuntasin ystäväni kanssa kohti Helsinkiä ja bluestansseja. Ystäväni oli ollut mukana myös edellisissä tansseissa ja ihastunut bluesiin ikihyviksi. Ennen tansseja kävimme katsomassa uuden Kaunotar ja Hirviö-elokuvan Tennispalatsin hienossa Scape-salissa. Se oli ehkä hienoin elokuvaelämys, jonka olen koskaan kokenut. Itse tansseissa oli tupa täynnä ihmisiä ja yhtä hullu ja iloinen tunnelma kuin aina. Keskiyöllä kotiin lähtiessä oli niin hyvä olo, että hädin tuskin jaksoimme puhua ystäväni kanssa.
Tiistaina olivat kevään viimeiset west coast swing -tunnit, joilla oli mielestäni erityisen hyvä tunnelma. Keskiviikkona käväisin Swing Societyn viikkotansseissa Bar Suxesissa, kuten lähes joka keskiviikko. Siellä pääsi tanssimaan westin ja lindy hopin lisäksi yhden kappaleen bluesia. Loppupuolella ilta kallistui sudokun ja ristikon täyttämiseksi, mutta se ei minun mielestäni ollut ollenkaan huono asia, sillä rakastan pulmatehtäviä. Lisää ristikkotanssibileitä kiitos!
Lauantaina menin pitkästä aikaa lavatansseihin. Viimeksi olin sellaisissa tammikuussa, joten nyt oli kiva käydä kurkistamassa tanssiharrastuksen sitäkin puolta. Auran Nuortentalolla esiintyi Neljänsuora, jonka perässä lavalle lähtee aina suuri joukko tanssijoita ja faneja, sekä Hupilupa. Tanssiseurasta ei siis ollut puutetta. Tapasin illan aikana monia vanhoja tuttuja ja sain tanssia ihania tansseja. Yksi hidas valssi tuntui niin hyvältä, että sen jälkeen minulla oli lähes euforinen olo.
 |
| Minulla oli lauantaitansseissa päällä keväthameeni. |
Molempien lajien tunnit aloitettiin halaamalla kurssikavereita kunnolla, eikä siitä otteesta lähdetty kovin kauas koko päivänä. Huomasin, että siinä halaillessa ihmiset alkoivat hymyillä. Minullakin oli koko päivän todella hyvä ja onnellinen olo, mutta itselleni läheisyys onkin aina tuntunut luontaisemmalta kuin virallinen etäisyys. Päivän aikana aloin miettiä, että ihmisten pitäisi halata toisiaan useammin. Siitä tulee hyvä olo, oikeasti.
Vähän aikaa sitten ajattelin, että unelmaelämäni olisi sellainen, jossa voisin vain tanssia. Sitten tajusin, että minähän elän unelmaelämääni jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti