Joskus tajuaa vasta myöhemmin, kuinka onnellinen on ollut. Minä tajusin eilen, että tammikuu oli omassa elämässäni aika ihana. Vietin paljon aikaa ystävien kanssa, tanssin enemmän kuin pitkään aikaan ja sain tuntea itseni rakastetuksi. Työhakemusten kirjoittaminen oli lähes nautinnollista, kun päästin kaiken luovuuteni irti ja annoin sormien liitää näppäimistöllä. Lukujärjestyskin sattui olemaan mukavan väljä, kuin pehmeä lasku uudelle lukukaudelle.
Tietenkään koko kuukausi ei ollut pelkkää onnea. Väliin mahtui itkua ja hammastenkiristystä, mutta niistä päästiin yllättävän helposti yli. Vielä tammikuun puolella ajattelin, että kuukausi oli hämmentävä ja että olin vain unohtanut lomafiiliksen päälle hieman pidemmäksi aikaa. Nyt ymmärrän, että se hämmentävä aika oli tarpeellinen. Sain hetken elää unelmaani: elämää täynnä tanssia ja rakastettavia ihmisiä. En vain ehtinyt huomata sitä tammikuussa, sillä olin liian kiireinen nauttiessani elämästä.
Nyt helmikuussa tuntuvat toisenlaiset asiat saavan vallan. Olen taas innostunut opiskelusta, mutta luovuuteni ei kuki yhtä voimakkaasti kuin viime kuussa. Täytän innokkaasti kalenteria ja suunnittelen kevättä, johon ei suureksi harmikseni mahdu niin paljon tanssia kuin haluaisin. Varaan kalenterista myös enemmän aikaa itselleni, jotta oppisin taas arvostamaan omaa seuraani enemmän. Lisäksi elämäni muuttuu suuresti ensi viikon tiistaina, kun aloitan työn lehdenjakajana. Miksikö? Työaikani on aamuyöllä kahdesta kuuteen.
Tietenkään koko kuukausi ei ollut pelkkää onnea. Väliin mahtui itkua ja hammastenkiristystä, mutta niistä päästiin yllättävän helposti yli. Vielä tammikuun puolella ajattelin, että kuukausi oli hämmentävä ja että olin vain unohtanut lomafiiliksen päälle hieman pidemmäksi aikaa. Nyt ymmärrän, että se hämmentävä aika oli tarpeellinen. Sain hetken elää unelmaani: elämää täynnä tanssia ja rakastettavia ihmisiä. En vain ehtinyt huomata sitä tammikuussa, sillä olin liian kiireinen nauttiessani elämästä.
Nyt helmikuussa tuntuvat toisenlaiset asiat saavan vallan. Olen taas innostunut opiskelusta, mutta luovuuteni ei kuki yhtä voimakkaasti kuin viime kuussa. Täytän innokkaasti kalenteria ja suunnittelen kevättä, johon ei suureksi harmikseni mahdu niin paljon tanssia kuin haluaisin. Varaan kalenterista myös enemmän aikaa itselleni, jotta oppisin taas arvostamaan omaa seuraani enemmän. Lisäksi elämäni muuttuu suuresti ensi viikon tiistaina, kun aloitan työn lehdenjakajana. Miksikö? Työaikani on aamuyöllä kahdesta kuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti