Kuukausi kuvina: tammikuu

Kummastelin pari päivää sitten, miten tänä vuonna on tapahtunut niin vähän. Sitten tajusin, että elämme vasta tammikuun loppua. Mielessäni olin jo jossain maaliskuun alun paikkeilla. Tammikuu on siis ollut piiiiiiitkä, ainakin kahden kuukauden mittainen. Tylsää ei ole ollut, mutta aika on silti kulunut jotenkin hitaasti.

Tammikuun säät ovat olleet kauniin talviset, joten olen ulkoillut paljon. Lumi ja aurinko ovat piristäneet pimeyden keskellä. Ulkoilun lisäksi olen kuntoillut tavallista enemmän: osallistuin ystävän kannustamana Blogilates-sivuston 21 päivän treenihaasteeseen. Tein joka päivä (yhtä päivää lukuunottamatta) 21 minuutin treenin, jonka sisältö vaihteli päivittäin. Oli cardiota, vatsalihaksia, käsilihaksia, peppulihaksia ja koko kehon treeniä. Jokaisen viikon lopussa oli venyttely- ja huoltopäivä. Jotkut treenit olivat rankkoja, mutta selvisin haasteesta hyvin eikä treenaaminen tuntunut ollenkaan kauhealta. En tästä lähin aio treenata joka päivä, mutta säilytän kyllä Blogilates-sovelluksen kännykässäni ja teen treenejä silloin tällöin.

Kun lämpötilat laskivat Turussakin pakkasen puolelle ja luistinradat jäädytettiin, kaivoin luistimet esille. Kupittaan luistelumato sijaitsee lähellä kotiani, joten sinne on helppo mennä vaikka kesken työpäivänkin. Olenkin käynyt siellä pari kertaa taukoliikkumassa. Ensimmäinen luistelu tänä vuonna osui sunnuntaille, jolloin luistelumato oli aivan täynnä ihmisiä. Onnistuimme silti kaverin kanssa luistelemaan koronaturvallisesti.

Äitini antoi minulle joululahjaksi merinovillapaidan, joka minun piti ostaa itse. Verkkokaupasta olivat sopivan väriset villapaidat kuulemma loppu silloin, kun hän oli ostoksilla. Kävin siis itse North Outdoor -verkkokaupassa ostamassa harmaan villapaidan, ja se saapui postissa jo samalla viikolla. Laitoin villapaidan päälle, kun menimme viikonloppuna poikaystävän kanssa retkelle, ja kyllä lämmitti! Merinovillapaidan alla oli merinovillakerrastopaita, ja minulla oli suorastaan kuuma.

Se retki, jolloin merinovillapaitani pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön, suuntautui Littoistenjärvelle. Sää oli täydellinen: aurinko paistoi ja pakkasta oli melkein 20 astetta. Meillä oli Selma-koira mukana ja se oli todella innoissaan valtavista lumikinoksista. Kuljimme luontopolkua pitkin lintutornille, jossa joimme kaakaot ja söimme eväät. Takaisin kävelimme järven jäätä pitkin. Se kantoi hyvin, mutta keskellä järveä oli joitakin sulapaikkoja, joten kiiruhdimme äkkiä lähemmäs rantaa. Päivä oli ihana, ja toivon, että ehdimme tehdä vielä lisää retkiä talven aikana.

Seuraavana lauantaina päätimme mennä poikaystävän kanssa museoon. Suurin osa Turun museoista on tällä hetkellä suljettu koronan takia, mutta kolme museota päästää vierailijoita sisään ennakkovarauksella. Nämä ovat Turun linna, biologinen museo ja apteekkimuseo. En ole koskaan käynyt apteekkimuseossa, joten menimme sinne. Ajanvaraus onnistui helposti Turun kaupungin nettisivuilla ja suurta tunkua museoon ei ollut. Saimme siis kierrellä museossa ihan kahdestamme. Opimme apteekkimuseossa uutta tietoa kasvien parantavista voimista ja tapasimme Valpuri-alligaattorin, joka tosin oli täytetty.

Tammikuun viimeisenä perjantaina piti olla Aamuset-lehden risteily. Se on vuotuinen tapahtuma, jossa ideoidaan juttuja ja vietetään aikaa yhdessä työkavereiden kanssa. Osallistuin risteilylle viime vuonna ja siellä oli niin hauskaa, että odotin tämän vuoden risteilyä innolla. Risteily kuitenkin peruttiin edeltävänä iltana, sillä TS-yhtymä oli juuri antanut uudet koronaohjeistukset, jotka kielsivät kaikki työmatkat. Olin todella surullinen, etten päässytkään näkemään työkavereita. Risteily oli jo toinen tapahtuma tänä vuonna, joka oli peruttu. Lohduttaakseni itseäni pidin perjantaina vapaapäivän ja menin kahvilaan runsaalle aamiaiselle. Myös poikaystäväni halusi lohduttaa ja vei minut illalla Tårget-ravintolaan syömään. Päivästä tuli kaikesta huolimatta kiva, vaikka en risteilylle päässytkään.