Kuukausi kuvina: maaliskuu

Jatkan tätä postaussarjaa, vaikka tämän kuukauden kohdalla ei olekaan kuin kuusi kuvaa. Maaliskuussa alkoi koronakriisi ja se vaikutti elämääni aika paljon. Työt eivät loppuneet, ainakaan Aamuset-lehden osalta, vaan olen saanut kirjoittaa lehtijuttuja kriisistä huolimatta. Tosin nyt joudun käyttämään enemmän luovuutta aiheiden keksimisessä, kun en voi haastatella ihmisiä kasvotusten. Onneksi netti on täynnä tietoa. Harrastukset jäivät kuitenkin tauolle: partiossa on kokoontumiskielto ja tansseja ei järjestetä ennen kesäkuun alkua. Siksi kotona oleminen on lisääntynyt ja aikaa on löytynyt rauhallisemmalle tekemiselle, kuten lukemiselle.

Tämä on ainoa kuva jonka otin bileistä. Oli niin hauskaa ettei ehtinyt kuvaamaan.

Kuun alussa pidin tanssikavereille pienet bileet. Bileisiin ei loppujen lopuksi päässyt kuin kuusi ihmistä, mutta meillä oli hauskaa. Tanssimme ja pelasimme korttia ja söimme herkkuja, jotka oli kerätty nyyttärityylillä. Olen tässä kuun lopussa miettinyt, että onneksi ehdin pitää bileet ennen kuin ihmisten tapaaminen kiellettiin. Ehdin jo suunnitella seuraavatkin bileet, mutta ne täytyy luultavasti järjestää jollain muulla tavalla kuin irl.

Kun harrastukset jäivät tauolle, aloin lukemaan enemmän kirjoja. Luin trilogian, jonka olin viimeksi lukenut teininä ja se oli edelleen tosi hyvä ja koukuttava.

Kun koronakriisi alkoi, minua ahdisti yksinolo ja tuntui, etten saa itseäni sängystä ylös. Niinpä lainasin äitini koiraa Jalmaria, joka kiskoikin minut hyvin aamulla ylös ja vei ulos lenkille.

Viime viikolla kotonani oli kärpänen. Kun löysin sen, se oli selällään eikä päässyt ylös, joten käänsin sen jaloilleen. Tällaisessa yksinäisessä tilanteessa jopa kärpäsen läsnäolo piristi: juttelin kärpäselle ja toivotin sille hyvää yötä, kun se istui matolla sänkyni vieressä. Seuraavana aamuna kärpänen oli kuitenkin kuollut.

Koronakriisistä huolimatta pystyin tapaamaan paria ystävääni. Pelasimme lautapelejä ja lohdutimme toisiamme ahdistavassa tilanteessa. Minua stressasi erityisen paljon töiden ja ennakkotehtävien takia, ja ystävien tapaaminen auttoi siihenkin. Ystävät ovat elämän tärkein asia <3

Hain yhteishaussa opiskelemaan Helsingin, Turun ja Tampereen ammattikorkeakouluihin. Olen nyt tehnyt niiden ennakkotehtäviä ja olen niiden vuoksi päätynyt yllättäviinkin tilanteisiin ja paikkoihin. Kävin lauantaina pitkästä aikaa Virnamäen luontopolulla kuvaamassa ja haastattelemassa Luonto-Liiton edustajaa, joka tietää Virnamäestä paljon. Virnamäen historia ulottuu rautakaudelle asti ja siellä on muun muassa rautakautisia hautakumpuja. Lauantaina oli kaunis sää ja retki piristi, vaikka Virnamäellä olikin liikaa ihmisiä vallitsevaan tilanteeseen nähden.

Kävin myös Hämeenlinnassa, mistä kerroinkin viime postauksessa. Matka sinne kesti kaksi tuntia ja siinä matkalla muistin taas, miten paljon pidän matkalla olemisesta. Siitä kun ei ole varsinaisesti missään, vaan on kahden paikan välissä. Siinä tulee jotenkin vapaa olo. Ja vapaus on paras tunne kaikista.