Parempaa uutta vuotta!

Vuosi vaihtuu huomenna ja on taas aika muistella mennyttä vuotta. Viime vuonna kirjoitin, että 2017 oli siihenastisen elämäni paras vuosi. Samaa voin sanoa nytkin, sillä 2018 on ollut vuosi, jonka kaltaista en toivo enää koskaan tulevan.

Voin hyvällä syyllä sanoa, että 2018 oli elämäni huonoin vuosi. Sen aikana tapahtui kaikenlaista, josta en halua täällä puhua. Silloinkin kun mitään ei tapahtunut, elämä oli kiireisempää ja uuvuttavampaa kuin koskaan ennen. Asiat, joista olin ennen nauttinut, eivät tuottaneet enää samalla tavalla iloa. Minun piti miettiä monia asioita uusiksi. Juuri, kun olin luullut saaneeni elämän taas tasapainoon, mummini sairastui vakavasti ja kuoli loppusyksystä. Sen vuoksi en julkaissut täällä blogissakaan pitkään aikaan mitään.

2018 oli myös työn vuosi. Heti tammikuussa sain paikan henkilökohtaisena avustajana, ja sitä työtä teen yhä joka keskiviikko. Kesällä siivosin hotellihuoneita Börsissä, mikä oli loppujen lopuksi ihan kivaa. Sain mukavia työkavereita ja kunto kohosi. Heinäkuun 30 asteen helteet tosin jäivät mieleeni tuskaisina, mutta niistäkin selvittiin kylmien suihkujen avulla. Syksyllä aloin miettiä kesätyöpaikkoja ja jatko-opiskelua. Havahduin siihen, että minun täytyy saada työkokemusta omalta alaltani ja äkkiä. Siispä soitin Aamuset-lehteen ja pääsin sinne avustavaksi toimittajaksi. Urani on nyt virallisesti alkanut.

Aloitin myös tiedottajana Akateemisen purjehdusseuran hallituksessa. Hallitustoiminta osoittautui mukavaksi hommaksi, vaikka minua jännittikin aluksi. Ensi vuodelle minut valittiin sihteeriksi. Kesällä pääsin purjehtimaan enemmän kuin viime vuonna ja osallistuin Hangon regatassa kisaankin. Eräällä purjehduksella koettiin myrsky ja toisella taas peilityyni. Toinen harrastukseni tanssi jäi vähemmälle, mutta sen tilalle tuli partio, josta olin pitänyt vähän taukoa. Kaiken kaikkiaan harrastin kaikkea sopivassa suhteessa.

Vuosi ei ollut helppo. Ahdistus, suru, väsymys ja muut negatiiviset tunteet vierailivat luonani usein, enkä aina tiennyt, miten selvitä niistä. Koska maailma oli minulle ankara, minun piti alkaa kohdella itseäni lempeämmin. Itsetuntoni parani. Opin rakastamaan itseäni, vaikka se oli vaikeaa. Vuonna 2018 sain vähemmän paniikkikohtauksia kuin ennen ja olin myös muille mukavampi. Toivottoman tilanteen tullessa en enää vaivu epätoivoon, vaan sanon itselleni: "Nouse ylös ja tee se, mitä täytyy tehdä."

Toivon, että 2019 on parempi vuosi kuin 2018. Tasaista tai ei, sillä ei ole väliä, kunhan fiilis on päällisin puolin positiivinen.