maanantai 17. joulukuuta 2018

Blues in Winter Wonderland

Gute Weinacht! Tein vielä ennen joulua pienen tanssireissun Saksaan, Nürnbergiin. Kyseessä oli bluestapahtuma Winter Wonderland Blues, jonne olin ilmoittautunut ainoana suomalaisena. Se ei haitannut, sillä bluesihmiset ovat todella ystävällisiä ja lämpimiä, myös Saksassa. Lähdin aikaisin aamuyöllä Turusta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta lensin ensin Amsterdamiin ja sieltä Nürnbergiin. Saavuttuani perille etsin asunnon, jossa majoittuisin viiden muun naisen kanssa, kaikki saksalaisia. Asunnossa oli vain yksi kylpyhuone ja siellä kylpyamme. Minun teki mieli mennä kylpyyn, mutta en kehdannut ajatellessani muita naisia, jotka myös haluaisivat käyttää kylpyhuonetta.


Perjantai-iltapäivällä minulla oli hyvin aikaa tutkia Nürnbergin joulutoria. Kävelin vanhankaupungin portista sisään ja kiersin sen takana olevan pienen markkinakorttelin. Luulin siinä vaiheessa jo nähneeni koko torin, kunnes menin syvemmälle vanhaan kaupunkiin ja näin edessäni kyltin: "Christkindlesmarkt". Sen takana avautui valtava kojurykelmä. Torilla myytiin nukkekotikalusteita, lämmitettyjä pehmoleluja ja vaikka mitä. Joka puolella leijaili herkullinen paahdettujen manteleiden tuoksu.



Viivyin perjantai-illan bileissä vain tunnin, sillä olin valvonut 22 tuntia lähes putkeen. Lauantai-iltaan halusin panostaa kunnolla. Puin juhlavaatteet ylleni ja lähdin kämppisteni kanssa kauempana sijaitsevaan majataloon, jossa pidettiin Yule Ball. Tähän joulu- ja Harry Potter -teemaiseen iltaan kuului jouluillallinen ja tanssiaiset. Ruoka oli sopivan kevyttä ja seura loistava, ja minäkin ujona suomalaisena rentouduin nopeasti. Tanssiaisissa soitti bluesmuusikko Stefano Ronchi, jonka kanssa minäkin sain tanssia myöhemmin illalla. Omasta mielestäni hän kyllä soittaa paremmin kuin tanssii.

Pallot ovat pehmeästä leivästä ja maidosta tehtyjä knödeleitä.


Koska olin Saksassa, minun piti tietysti puhua saksaa. Se ei ollut kovin helppoa, sillä opiskelin saksaa viimeksi keväällä ja kielitaidot ovat vähän ruosteessa. Ensin suusta tulikin vain ruotsia, mutta kuunnellessani saksalaisten höpötystä ympärilläni alkoivat omatkin aivoni kääntyä saksa-asentoon. Asioin marketissa, tavaratalossa ja leipomossa saksaksi, ja puhuin jopa bussissa tuntemattoman kanssa. Paluu Suomeen tuntui oudolta, mutta onneksi kuulin tänään kahvilassa parin saksalaisen puhetta.


Sunnuntai alkoi lumisateella. Olin asiasta innoissani, kunnes kännykkääni saapui viesti: Lentosi on peruttu. Menin paniikkiin, sillä seuraavana päivänä minulla oli yliopistolla seminaari, johon oli pakko osallistua. Yritin saada uuden lennon vielä samalle illalle, yritin soittaa opettajalle, mutta kukaan ei vastannut. Miksi tällaista tapahtuu juuri silloin, kun matkustaa ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille? Lopulta tapahtuman järjestäjä ajoi kanssani kentälle ja selvitti tilanteen virkailijoille saksaksi. Sain uuden lennon Frankfurtista Helsinkiin ja taksikyydin Frankfurtiin, enkä joutunut maksamaan ylimääräistä. Kotiin päästessäni olin niin väsynyt, etten jaksanut edes purkaa laukkuani.

Tuliaisiksi ostin paljon Lindtin suklaata.
Ruhige Weinacht für alles!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti