Juhannustanssit

Olen harrastanut lavatansseja seitsemän ja puoli vuotta ja käynyt lavoilla melkein yhtä kauan. En ole kuitenkaan koskaan lähtenyt tanssimaan minnekään kauas, vaan pysytellyt lähinnä Lounais-Suomessa tutuilla lavoilla. Tänä juhannuksena päätin kokeilla jotain uutta. Päädyin aattona Tuulokselle asti Kapakanmäen lavalle, ja seuraavana iltana Riihimäelle Riutanharjulle.

Pitkästä aikaa minua jännitti tansseihin mentäessä, kun lähestyimme Kapakanmäkeä. Näkisin uusia naamoja ja saisin tanssia ventovieraiden kanssa, sitä ei olekaan tapahtunut vähään aikaan. Lava näytti ulkoa ajan patinoimalta ja kotoisalta keltaisine portteineen. Vaikka olin uusi, löysin nopeasti hyvän paikan naistenrivistä ja kohta minua jo tultiin hakemaan innokkaasti.

 

Juhannusaattoon tuli jännitystä, kun ukkonen jyrähti ja katkaisi sähköt kaksi kertaa peräkkäin. Hetken oli hiljaista, mutta pian bändi jatkoi taas humpan soittoa siitä mihin oli jäänyt. Minä istuin silloin kahvilla ja tarkkailin synkkää taivasta. Kuulin myös, että jonkun laukku varastettiin. Paikalla oli jostain syystä monta poliisia, mutta hekään eivät pystyneet estämään varkautta. Onneksi juhannuksesta ei sentään tullut vaarallista, vaikka tanssilattialla tungosta olikin.

Juhannuspäivänä oli aikaa suklaakakun leipomiseen ja illan suunnittelemiseen. Sää oli kauniimpi kuin edellisenä päivänä ja taivas melkein sininen. Myös Riihimäen ennusteet illaksi näyttivät lupaavilta.

 

Riutanharjulla oli enemmän tuttuja ja muutenkin nuorempaa väkeä, sillä yksi illan esiintyjistä oli Hurma, jonka jäsenet ovat itsekin nuoria miehiä. Riutta on oikein söpö ja viihtyisä lava, jonne voisin lähteä uudestaankin ihan milloin vaan. Tanssin koko illan viimeisiin valsseihin asti. Kotiin lähtiessä laskeva aurinko oli luonut taivaalle samettisen sinen, jota olisin voinut ihailla koko yön.