Seikkailin eilen Helsingissä ties kuinka monennen kerran. Lähdin retkelleni yksin, sillä minusta on tullut ihmisriippuvainen. Aina kun suunnittelen jotain, huomaan ensiksi miettiväni, kenen kanssa aion suunnitelman toteuttaa. Eilen suunnitelmana oli käydä Ateneumissa ja mennä illalla hienoihin tansseihin. Erityisesti tanssit jännittivät minua, mutta päätin voittaa pelkoni ja mennä niihin ihan yksin.
Helsingissä paistoi aurinko ja ilma oli lämmin, joten menin ensin jäätelölle. Kuten kuvastakin näkyy, tunnelma oli hyvin kesäinen (hullujen päivien hulinasta huolimatta). Virkistyksen jälkeen suuntasin kohti Ateneumia. Olen kuulemma käynyt siellä viimeksi joskus pienenä, mutta en muista siitä mitään. Olikin siis jo aika tehdä vierailu tähän Suomen vanhimpaan taidemuseoon.
Oli hienoa nähdä livenä kaikki kuuluisat taulut Suomen kultakauden ajalta. Yhdessä huoneessa oli seinä täynnä taiteilijoiden omakuvia. Edvard Munch näytti omassa kuvassaan aika masentuneelta ja alkoholisoituneelta, mikä ei ehkä yllätä kun katsoo hänen teoksiaan. Perusnäyttelyn lisäksi museossa oli joku videoteossarja, mutta minusta ne videot olivat outoja. Ateneum-rakennus näytti hienolta, ehkä jopa yhtä hienolta kuin Turun taidemuseo.
 |
| Ateneumin portaikko |
Illalla shoppailun ja syömisen jälkeen valmistauduin tansseihin. Kyseessä oli In the Mood -klubi ja paikkana Valkoinen sali, joka oli tosi hieno eikä yhtään valkoinen. Siellä tuntui kuin olisi siirtynyt monta vuosikymmentä ajassa taaksepäin. Varsinkin kun orkesteri soitti Sing sing sing -biisin, tunsin olevani 40-luvun kuumimmissa bileissä. Turhaan olin jännittänyt, että onko siellä ketään muuta. Tanssin tuttujen ja tuntemattomien kanssa enkä olisi halunnut lähteä kotiin ollenkaan. In the Mood järjestetään seuraavan kerran lokakuussa ja silloin olen taatusti siellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti