Viime yö oli ensimmäinen yöni omassa kodissa. Kyllä, nyt olen vihdoin asettunut tänne asumaan, vaikka vaatiikin aikansa, ennen kuin totun ajatukseen. Tuntuu hassulta, että minä oikeasti asun täällä ja tulen asumaan vielä pitkän aikaa. Joudun muistuttamaan itseäni siitä koko ajan.
 |
| Palanen ihanaa kirjatapettiani. |
Eilen kävin kolmannen kerran kahden viikon sisällä Ikeassa, tällä kertaa kaverin kanssa. Ostoslista oli hämmästyttävän lyhyt, ja vielä hämmästyttävämpää oli se, ettei mukaan tarttunut yhtään ylimääräistä Ikea-krääsää. Selvisimme reissusta yhdellä Ikea-kassillisella. Olin ylpeä itsestäni ja kaveristani, kun onnistuimme SEKÄ leikkaamaan tuolinpäällyskankaasta siistin metrin palasen ilman ongelmia ETTÄ kokoamaan ostamamme jakkaran oikeinpäin (jakkarasta meinasi tulla hieman avantgardistinen, mutta onneksi huomasimme virheen ajoissa).
Illalla sisustin huomaamattani keskiyöhön asti, mutta ainakin sain mennä nukkumaan tyytyväisenä. Asunto muuttui heti kodikkaammaksi, kun levitin maton lattialle ja laitoin tavaroita kirjahyllyyn. Kirjat ovat vielä toisessa kodissa, mutta saan ne ensi viikolla. Nukuttuani yön hyvin heräsin harvinaisen onnellisena. Koska asunnossa ei ollut vielä aamulla yhtään tuolia, päätin syödä aamupalan sängyssä. Tuntui ylelliseltä nojata tyynyjä vasten leveässä sängyssä ja juoda ihmeellisen hyvää Ikea-kahvia.
Kävellessäni syksyisen puiston ohi kauppaan minulla oli uudistunut ja vapaa olo. Tuntuu, kuin olisin aloittanut uuden elämän. Niin minä tietyllä tapaa olenkin. Tämä kaksio on nyt minun kotini, ja aion sisustaa sen rakkaudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti