Olin lauantaina lavatansseissa Valasrannan tanssilavalla ja hauskaa oli, kuten yleensä. Koska monien mielessä välkkyy nyt kuva heinäladossa polkkaavista Ansasta ja Taunosta, haluan vähän avata lavatanssien salattua nykyolemusta.
Perinteisesti tanssit ovat suurilla lavoilla lauantaisin, pienemmillä joskus jopa keskiviikkoisin. Lauantaissa on se hyvä puoli, että silloin on yleensä koko päivä aikaa valmistautua tansseihin. (jos ei ole, silloin ei mennä tanssimaan) Mekkoa valitessa ja hiuksia laittaessa tulee sellainen ihanan odottava fiilis, joka vain kasvaa matkalla lavalle. Auton radiossa soi tanssimusiikki ja tunnelma on kupliva: tänään pidetään hauskaa.
Musiikki onkin tansseissa tärkeä asia. Esiintyjät kertovat, minkälaista porukkaa tansseihin on tulossa ja haluaako sinne itse mennä. Lavoilla keikkailevat artistit tekevät musiikkia nimenomaan tanssitarkoituksiin, ja siksi heidän yhtyeitään kutsutaankin tanssibändeiksi. Erityisen suosittuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Finlanders, joka vetää lavan täyteen kaikenikäisiä tanssijoita, sekä Neljänsuora, joka houkuttelee paikalle erityisesti nuoria. Lavoilla esiintyy tietenkin myös naisia, mutta valitettavasti vähemmän.
Itse tanssimisessa kuuluu noudattaa lavaetikettiä. Rivissä seisovien vastakkaisen sukupuolen edustajien joukosta valitaan sopivin yksilö ja häntä haetaan tanssiin ojentamalla käsi ja katsomalla silmiin. Esiintymislavan vieressä on valotaulu, josta näkee, onko vuorossa miesten- vai naistenhaku. Miehet ojentavat kätensä kämmenpuoli ylöspäin, naiset alaspäin. (en tiedä miksi, se vain menee niin) Saman parin kanssa tanssitaan kahden kappaleen ajan, joiden välissä voi jutella. Kun ei tanssi, voi istua seiniä kiertävillä penkeillä tai siirtyä kahvion puolelle.
Tansseissa voi tapahtua illan aikana mitä vain: voi löytää rakkauden, ystäviä tai vaikka oppia uuden tanssilajin. Minä itse olen tutustunut lavalla yllättävän mielenkiintoisiin ja ihaniin ihmisiin ja saanut kavereita. Haastan nyt kaikki tämän blogin lukijat käymään lavatansseissa, ja uskaliaille tarjoan vaikka kahvit. Lavatanssi ei todellakaan ole pelkkää mummojen huvia!
Perinteisesti tanssit ovat suurilla lavoilla lauantaisin, pienemmillä joskus jopa keskiviikkoisin. Lauantaissa on se hyvä puoli, että silloin on yleensä koko päivä aikaa valmistautua tansseihin. (jos ei ole, silloin ei mennä tanssimaan) Mekkoa valitessa ja hiuksia laittaessa tulee sellainen ihanan odottava fiilis, joka vain kasvaa matkalla lavalle. Auton radiossa soi tanssimusiikki ja tunnelma on kupliva: tänään pidetään hauskaa.
Musiikki onkin tansseissa tärkeä asia. Esiintyjät kertovat, minkälaista porukkaa tansseihin on tulossa ja haluaako sinne itse mennä. Lavoilla keikkailevat artistit tekevät musiikkia nimenomaan tanssitarkoituksiin, ja siksi heidän yhtyeitään kutsutaankin tanssibändeiksi. Erityisen suosittuja yhtyeitä ovat esimerkiksi Finlanders, joka vetää lavan täyteen kaikenikäisiä tanssijoita, sekä Neljänsuora, joka houkuttelee paikalle erityisesti nuoria. Lavoilla esiintyy tietenkin myös naisia, mutta valitettavasti vähemmän.
Itse tanssimisessa kuuluu noudattaa lavaetikettiä. Rivissä seisovien vastakkaisen sukupuolen edustajien joukosta valitaan sopivin yksilö ja häntä haetaan tanssiin ojentamalla käsi ja katsomalla silmiin. Esiintymislavan vieressä on valotaulu, josta näkee, onko vuorossa miesten- vai naistenhaku. Miehet ojentavat kätensä kämmenpuoli ylöspäin, naiset alaspäin. (en tiedä miksi, se vain menee niin) Saman parin kanssa tanssitaan kahden kappaleen ajan, joiden välissä voi jutella. Kun ei tanssi, voi istua seiniä kiertävillä penkeillä tai siirtyä kahvion puolelle.
Tansseissa voi tapahtua illan aikana mitä vain: voi löytää rakkauden, ystäviä tai vaikka oppia uuden tanssilajin. Minä itse olen tutustunut lavalla yllättävän mielenkiintoisiin ja ihaniin ihmisiin ja saanut kavereita. Haastan nyt kaikki tämän blogin lukijat käymään lavatansseissa, ja uskaliaille tarjoan vaikka kahvit. Lavatanssi ei todellakaan ole pelkkää mummojen huvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti