Gaudeamus igitur soi päässä koko viikonlopun ja mieli oli vuoroin haikea, onnellinen, hämmentynyt ja iloinen. Tuntui epätodelliselta painaa valkoinen lakki päähän, kun oli odottanut sitä hetkeä lukion alkamisesta asti. Vasta kirkon ulkopuolella, valkoisen lakkimeren ympäröimänä, todella tajusin olevani nyt ylioppilas.
 |
| Koko lauantain jännittävin hetki. |
Vähätorin suihkulähteellä otettujen valmistujaiskuvien jälkeen kiiruhdettiin kotiin, missä alkoi juhlavastaanotto. Punaista kuohuviiniä lasissa ja kivuliaat korkkarit yhä jalassa vastaanotin kukkia, lahjoja ja halauksia koko vuoden tarpeiksi. En muista, milloin olisin viimeksi sanonut "kiitos" niin monta kertaa yhden päivän aikana.
 |
| Kahvin kanssa oli tarjolla kuppikakkuja ja macaron-leivoksia. |
 |
| Joissain korteissa oli jopa runoja. |
Kun viimeistenkin vieraiden kanssa oli skoolattu, lähdin jatkoille ystävien kanssa. Istuessani ravintola Soinnussa (joka muuten ironisesti sijaitsee Klassillisen lukion vieressä) otin selfien ja huokaisin tyytyväisenä. Kaiken sen jännittämisen, pönöttämisen ja kiirehtimisen jälkeen saatoin vihdoin vain istua ja syödä rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti