Bileitä, KGB:tä ja päättömiä munkkeja

Torstaina oli penkkarit ja perjantai-aamulla lähdettiin kohti Tallinnaa. Suurin piirtein kaikki Turun abit olivat mukana, kun ahtauduimme busseihin ja ajoimme Helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan. Yövyimme Hotel Virussa, joka sijaitsi kivasti sataman lähellä. Huoneeni oli 19. kerroksessa, minne oli pitkä matka hissillä, mutta näköalat olivat hienot.

Illan aikana sattui monia kommelluksia, huoneeseemme esimerkiksi yritettiin tunkea kolmatta sänkyä, mutta lopulta kuitenkin päästiin juhlimaan Cafe Amigoon hotellin alakerrassa. Tanssin siellä enemmän kuin olin tanssinut pitkään aikaan, ja tutustuin uusiin ihmisiin. Bileiden jälkeen tuli nopeasti nälkä, sillä emme olleet tajunneet syödä ennen niitä. Onneksi läheltä löytyi Hese.

Seuraava aamu valkeni sumuisena. (säätilan puolesta siis) Aamupalan jälkeen suuntasimme ystäväni kanssa KGB-museoon, joka sijaitsi hotellin ylimmässä kerroksessa. Siellä oli neuvostoaikana ollut KGB:n vakoiluasema. Opas kertoi, että silloin hotellin 23. kerrosta ei ollut "ollut olemassa". Ihmisiä ei ollut haluttu päästää sinne katselemaan maisemia, joten oli väitetty, ettei siellä ollut mitään. Kiinnostavaa kyllä, kerroksessa 22 oli siihen aikaan ollut suuri näköalaravintola.

KGB:n vakoilulaitteita

Museon jälkeen lähdimme kiertelemään Vanhaakaupunkia. Sitä olin odottanut ehkä eniten koko matkalla, sillä en ollut ennen käynyt Tallinnassa ja rakastan vanhojen kaupunginosien tunnelmaa. Vaeltelimme ympäriinsä vailla päämäärää ja päädyimme jossain kohtaa tanskalaisen linnoituksen pihaan, jossa meitä tervehti kolme päätöntä munkkia.

Linnoituksen seinässä näimme jyrkät kiviset portaat, joita lähdimme nousemaan. Minulla ei ole hyviä kokemuksia vanhoista kiviportaista, joten ajattelin ensin, että se oli virhe, mutta ylhäällä odotti pieni kahvila. Se oli mielenkiintoisesti sisustettu, ja kahvi oli KUUMAA, mutta hetken hengähdettyämme uskalsimme tulla alas portaista. Sitten lähdimme taas vaeltamaan, ravintolan kautta hotellia ja terminaalia kohti. Matkalla meitä vastaan tuli erilaisia suloisia pikku taloja ja puoteja.

Paluumatka oli erittäin väsynyt, mutta minulla oli hyvä mieli. Aion käydä Tallinnassa uudestaan vielä montaa kertaa, ja eksyä Vanhaankaupunkiin vähän lisää!