Aikaisemmin syksyllä kävellessäni kerran metsän läpi ajattelin, että olisi ihanaa jäädä sinne ja unohtaa stressaava arki. Puhuin asiasta poikaystäväni kanssa ja päätimme lähteä pienelle vaellukselle Kurjenrahkan kansallispuistoon. Valitsimme reitiksemme Vajosuon vaelluksen, joka on kolmekymmentä kilometriä pitkä. Kurjenrahka on näin korona-aikana ollut suosittu retkikohde, joten päätimme lähteä retkelle arkena välttääksemme ruuhkat. Kolmanneksi retkikumppaniksemme saimme vielä Selman, joka on kokenut retkeilijä.
Sääennuste torstaille ja perjantaille näytti kuitenkin vetiseltä. Mietimme, uskallammeko lähteä ollenkaan. Vaeltaminen kaatosateessa ei ole hauskaa ja hermot voivat olla kireällä. Kaatosadetta ei kuitenkaan ollut luvassa, lähinnä tihkusadetta ja hieman aurinkoakin. Ajattelimme, että selviäisimme kyllä pienessä sateessa.
Seisoimme siis torstai-aamuna Kurjenrahkan portilla valmiina lähtöön. Rinkat oli pakattu täyteen vettä, ruokaa ja vaihtovaatteita. Heti astuttuamme Kurjenrahkan portista sisään alkoi sataa, mutta se ei hälventänyt intoamme. Kävelimme Kurjenpesälle, jossa vaihdoimme sadevaatteet yllemme ja aloitimme vaelluksemme.
Vaellus sujui mukavasti ja vähäsateisesti (yhtä kaatosadekuuroa lukuunottamatta) Takaniitunvuorelle asti, jossa söimme lounasta. Nuotiopaikalla ei ollut suojaa, joten ruoka maustui sadevedellä. Istuimme itse pressun suojassa ja Selma käpertyi poikaystäväni rinkan taakse sadesuojan alle. Kuivatimme sitä pyyhkeellä, mutta se hytisi silti. Pian pyyhekin oli litimärkä, eikä siitä ollut enää hyötyä.
Reitti oli merkitty maastoon oransseilla nauhoilla, joten seurasimme niitä. Emme siinä vaiheessa tienneet, että kaikki ympyräreitit on merkitty samanlaisilla oransseilla nauhoilla. Takaniitunvuorelta lähtiessämme lähdimme vahingossa väärään suuntaan ja jouduimme kävelemään saman matkan takaisin. Siitä tuli noin viisi kilometriä ylimääräistä. Sen jälkeen latasimme maastokartan, jotta tietäisimme varmasti, olemmeko oikeassa paikassa.
Eksyminen pidensi matkaamme niin, että olimme perillä Vajosuon laavulla vasta pimeän tultua. Olimme siinä vaiheessa aivan poikki. Ensimmäiseksi kuivasimme ja ruokimme Selman ja peittelimme sen sen omaan makuupussiin. Selmalla oli kauhea nälkä ja se nukahti heti. Me teimme vielä ruokaa ja paistoimme jälkiruoaksi vaahtokarkkeja s'moresien väliin. Nuotiota oli vaikea saada syttymään, vaikka puut olivatkin kuivat, sillä alusta oli aivan märkä. Lopulta tuli syttyi ja lämmitti mukavasti. Keskiyön tullessa levitimme makuupussit laavun perälle ja nukahdimme heti. Makuupussin lämpö ei ole koskaan tuntunut niin suloiselta kuin sen vetisen päivän jälkeen.
Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle virkeinä. Edessä oli kymmenen kilometrin kävely, joka tuntui edellisen päivän vaelluksen jälkeen kevyeltä. Selmakin oli energinen ja jaksoi haastaa meitä leikkiin pellon laitaa kulkiessamme. Pian kävi kuitenkin ilmi, että olimme Vajosuon laavun sijaan yöpyneet Rettu-nimisellä laavulla, jota ei ole merkitty Kurjenrahkan karttoihin. Maastokartasta se löytyi. Kymmenestä kilometristä tulikin yhtäkkiä neljätoista kilometriä. Saimme myös tietää reitin varrella olevasta kyltistä, että Vajosuon vaellus on tosiasiassa 35 kilometriä pitkä. Töykkälässä tuli vastaan kyltti, jossa sanottiin, että reitti on suljettu huonokuntoisten pitkospuiden vuoksi. Sitä ei netissä lukenut. Kuljimme pitkospuilla varovasti ja pääsimme loppujen lopuksi iltapäivällä hengissä takaisin Kurjenpesälle.
Menimme kotiin bussilla ja levitimme heti märät varusteet (eli lähes kaikki varusteet) kuivumaan. Retken paras osa oli pihasauna, jonka ensitöiksemme lämmitimme. Sen pehmeissä löylyissä oli ihana istua rakkoja ja mustelmia parantelemassa. Vaelluksesta jäi päällisin puolin hyvä fiilis, vaikka päätimmekin, että emme enää lähde sateessa näin pitkälle retkelle. Kurjenrahkalle lähtee myös palautetta reittien merkinnöistä, etäisyyksien todenmukaisesta ilmoittamisesta, taukopaikkojen ja niiden fasiliteettien merkitsemisestä karttaan sekä korjaustöistä infoamisesta. En silti kadu, että lähdimme. Tauko arjesta, töistä ja sosiaalisesta mediasta oli enemmän kuin paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti