Tämä toukokuu on tuntunut pitkältä, mutta ei huonolla tavalla. On ollut kivaa seurata kevään etenemistä, lehtien puhkeamista puihin ja (lopulta) ilmojen lämpeämistä. Itse olen ollut lomatunnelmissa ja laiskotellut aina kun siihen on vain ollut mahdollisuus. Töitäkin on ollut, mutta ei liiaksi, ja ne ovat hoituneet omassa tahdissaan ilman suurta stressiä.
Kuun alussa sain oman pesukoneen. Tilanteiden vuoksi (joista korona on vain yksi) jouduin odottamaan pesukoneen saapumista yli kuukauden, mutta sitten eräänä päivänä tuli yllättävä tilaisuus, jonka johdosta pesukone nyt jököttää vessassani. Samalla kotiini saapui myös uusi kaappi, joka on alunperin mummini perintöhuonekalu.
Kaapin tullessa taloon sain lisää säilytystilaa ja kirjahyllystä vapautui tilaa uusille kirjoille. Tai eivät ne uusia ole, vaan mummin kirjahyllystä peräisin. Kohta tuleekin pulma, mihin laitan kaikki uudet kirjat, sillä nyt kirjahyllyni on aika täynnä.
Äitienpäiväviikonloppuna matkustin Hämeenlinnaan äidin luokse. Ajoin menomatkan Hämeen Härkätietä ja se oli kyllä elämys. Matka kesti tuplasti kauemmin kuin uutta tietä pitkin ja tiet olivat mutkaisia, mutta maaseutu oli kaunista ja matkan varrella näkyi kaikenlaista mielenkiintoista. Tämä kuva on kuitenkin Aulangolta, minne menimme käymään äitienpäivänä.
Äitienpäivänä syötiin hyvin. Aamiaiseksi oli croissantvohveleita ja päivälliseksi korvasienikeittoa, juurileipää, liha- ja kasvispyöryköitä, perunamuusia, parsakaalia ja salaattia. Jälkiruoaksi oli lauantaina tehtyjä bebe-leivoksia. Ja siinä välissä syötiin vielä lounas eli nachopelti. Asia, joka jäi parhaiten mieleen tästä äitienpäiväviikonlopusta on se, että ruokaa oli ja riittävästi.
Tässä kuussa saimme vihdoin valmiiksi lippukuntamme Kaarinan Sädetyttöjen lehden, jota oli tehty helmikuusta asti. Minä olin lehden päätoimittaja ja myös taitoin lehden. Siinä oli paljon hommaa, mutta se oli tosi kivaa. Sen verran kova työ yhden lehden tekemisessä kuitenkin oli, etten ihan heti halua tehdä uutta.
Parasta keväässä on aina se, kun luonto herää eloon talven jälkeen. Kupittaanpuistoon ja muuallekin Turkuun on istutettu tulppaaneita, jotka avautuvat auringon paistaessa. Tuntuu että tulee hyvälle mielelle pelkästään niitä katsellessa.
Viime sunnuntaina menin taas pitkästä aikaa mökille Nauvoon. Sunnuntai oli sateinen ja illalla meren yllä leijui kaunis sumu. Alkuviikosta aurinko kuitenkin paistoi ja mökin terassilla oli varmasti hellettä. Olin unohtanut aurinkolasit ja aurinkorasvan kotiin, joten otin varovasti väriä kalpeisiin jalkoihini ja kävin välillä varjon puolella. Saaressa oli hämmästyttävän paljon eläimiä: näin mehiläisen, ampiaisen, paarman, tikan, tiiran, hyttysen, myyrän, luteen, koppakuoriaisen, sarvijaakon, hämähäkin, kimalaisen ja lokin. Luonto tuli vähän liiankin lähelle, kun menin tiistaina lämmittämään saunaa: avasin kiukaan luukun ja siellä oli pikkulintu. Sydän hyppäsi kurkkuun mutta sain hätistettyä linnun pois saunasta. Ehkä kaupunkilaiselle tekee ihan hyvää mennä välillä luontoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti