Rapuja ja purjeita



Ainoa asia, joka kesästäni enää puuttui, on purjehdus. Ilmoittauduin purjehduskurssille kesän alussa, mutta en ehtinyt töiden takia merelle koko kesänä. Kuluneena viikonloppuna tilaisuuteni vihdoin koitti, kun Akateeminen purjehdusseura järjesti Rapueskaaderin. En ole ennen ollut rapujuhlilla, joten viikonlopusta oli tulossa erityisen jännittävä. Itse purjehdus ei niinkään jännittänyt, sillä sitä olen kokeillut ennenkin.

 

 

Lähdimme perjantaina Hirvensalosta kohti Stormälötä, jossa ensimmäinen yö oli tarkoitus viettää. Veneessä ei ollut muita kuin minä ja kapteeni, mutta hommat sujuivat silti hyvin ja matka meni joutuisasti. Olimmekin ensimmäisinä perillä paljon ennen muita. (Tosin olimme lähteneetkin aikaisemmin.) Airiston matkailuhotellin satamassa oli aikaa saunoa ja juoda kipparin valmistamia juomia, jotka kruunasi hiilidioksidijään muodostama savu.
 

 

Lauantaina pidimme pienen purjehduskisan. Lähtö oli satamasta puolilta päivin, matkalla piti kiertää yksi merimerkki ja maali häämötti kahden saaren välissä. Nostimme kipparin kanssa rivakasti purjeet ja seilasimme hyvän tuulen avulla muiden ohi voittoon. Maalissa laskimme purjeet ja matka jatkui seuraavaan yöpaikkaan, Röölään.

 

Kilpakumppani näkyy kaukana takana, kun oikein siristää silmiään.

Kun kaikki olivat saapuneet Röölään ja kisatuloksista oli protestoitu, mentiin saunaan. Sen jälkeen koitti illan kohokohta: rapujuhlat.

 

Pöytä katettiin hienoksi ravintolan yläterassille ja kaikki ottivat lautasensa täyteen rapuja, perunaa ja salaattia. Syömisen ja juomisen ohessa laulettiin sitsilauluja, kuten akateemisissa illanvietoissa kuuluu tehdä. Kaikki olivat iloisella mielellä ja ravut maistuivat hyvältä.

 

Sunnuntain kotimatkalla aallot olivat isoja ja nukuttavia. Ensimmäisistä rapujuhlistani jäi hyvät muistot ja odotan jo seuraavia.